Kukkulan kuningas huussin pohjalla

Jo Nesbøn Headhunters - Kukkulan kuningas valikoitui luettavaksi sattumalta. Ei niin, etteikö Nesbø olisi muutoinkin kelvannut. Aiemmin luin muutaman Harry Hole -kirjan (Aave, Lepakkomies). Nesbø tekee tarkkoja havaintoja kirjoissaan nyky-yhteiskunnan toimintatavoista ja tarinaa kerrotaan sujuvasti juonta juoksuttaen. Käänteittä ja koukkuja riittää niin kirjan henkilöille kuin lukijallekin, ehkäpä vähän liiankin ja tarinan uskottavutta syöden.

Niin tässäkin kirjassa. Päähenkilö Roger Brown ei ole tavanomainen kykyjenetsijä, headhunter. Hän etsii ja valikoi uusia johtajia yrityksille, mutta on samalla taidevaras ja itsekeskeinen, hyvin toimeentuleva, mutta yli varojensa elävä aviomies, lopåulta myös henkensä edestä pakeneva saalis ja murhaaja. Kyseessä ei ole dekkari siinä mielessä, että etsittäisiin rikollista tai, että etsivä olisi tarinan pääosassa. Lukija tietää koko ajan, että keskeiset henkilöt ovat vain eri tavoin lain toisella puolella toimivia, kieroja ja pahoja ihmisiä. Ja kun asiat alkavat luisua kohti veristä ja väkivaltaista kaikkien karusellia, jossa kukin pyörittää sirkusta vuorollaan, niin kukkulan kuninkaankin on hukutettava itsensä sananmukaisesti paskaan, jotta voisi pelastua. Hän kokee uuden syntymisen ja tässä Nesbøn kirja paikoin myös yllättää tematiikallaan enemmän kuin lukuisilla (uskomattomilla) juonenkäänteillään.

Hyvää viihdettä ja paikoin terävää ja ilmeisen asiantuntevaa kuvausta kykyjenmetsästäjien raadollisesta, psykologisia keinoja käyttävästä toiminnasta. Rajoitetumpi väkivallan konkreettinen kuvaus olisi varmaan riittänyt ja tiivistänyt tarinaa, mutta kirjan lopussa tätäkin asiaa kyllä analysoidaan ja perustellaan. Sattuma korjasi siis luettavaksi kohtuullista satoa.