Thursday, April 20, 2006

Cante jondo - Syvä laulu


Juha Varto ja Hakim Attar ovat luoneet syvähenkisen kirjoituksen ihmisen vapauden kaipuusta, illuusiosta, aitoudesta, toivosta ja toivottomuudesta.

Olet perikatoon tuomittu
vähänpä sinulla koskaan oli ymmärrystä;
silmäsi tulevat olemaan
kaksi menetyksiäsi itkevää lähdettä

Flamenco on syvän laulun perinnettä, viihteeksi muuttuvaa, mutta silti siitä häivähdyksen säilyttävää. Kerrotaan, että Billie Holiday olisi yhtenä sateisena päivänä tullut William Duftyn asuntoon. Asunnossa oli soinut Pastora Pavónin laulu. Pavónin, joka tunnetaan mustalaisten keskuudessa nimellä "La Niña de los Peines" lauloi espanjaksi, kielellä jota Billie ei osannut. Hänen kerrotaan kuitenkin sanoneen: Oh my God, that poor bitch is in trouble. Flamenco-laulu ei vaadi klassisessa mielessä hyvää ääntä, mutta siitä voi tunnistaa tunteen, kärsimyksestä vaikertavan sielun ja melankolian.

Myös Billie Holidayn ohjelmistoon kuuluu blues nimeltä Deep Song (Cory-Cross). Edelleen jazz-muusikko Kurt Rosenwinkel on julkaisut tällä nimellä CD:n ja tulkitsee kyseisen kappaleen. Kun tulkintaa seuraa näin: Cante jondo-blues-jazz, huomaa miten raivoisa tuska muuntuu melankolian kautta lähes luopumisen ikävyyttä huokuvaan harmoniaan. Teknisestä alkuvoimaisuudesta siirrytään karhean taiturimaisuuden kautta teknisesti täydelliseen ilmaisuun. Originelli ekspressiivinen raivokkuus muuttuu introvertiksi arroganssiksi. Romanin kunnia muuntuu taiteilijan ilmaisuksi; molemmat myydään globaaleilla markkinoilla.

Paradoksi elää:

Jos maailmassa olisi joku
joka voisi antaa minulle vapauden,
laittaisin polttomerkin kasvoihini
ja ryhtyisin hänen orjakseen.

Vai voisiko ylemmyytensä alentaa vaikka seuraavalla muunnelmalla (suluissa muuntamani sana):

Olen jumalaa mahtavampi,
sillä jumala ei anna sinulle (minulle) anteeksi sellaista,
mitä minä annan

Tämän saman kirjoitin vuosia sitten toisin: Jos uskoisin jumalaan, hän ei antaisi tekojani anteeksi. Silloin en tiennyt. Nyt tiedän.

Saturday, April 15, 2006

Pamisoksen purkaus





Suomalainen kirjallisuus on omaa lajiaan. Kieli on rikasta ja nykysuomea, toisin kuin usein kääntäjien kieli.
Raittilan kirja on aikalaisromaani. Tämä nostaa sen arvoa entisestään. Maittavaa luettavaa.

Kirjan sisällön ja tekstin yllättävät käänteet vievät lukijaa niin kognitiivisesti kuin paatoksellisestikin. Raittila onnistuu vangitsemaan hyvin yksioikoisen insinööriajattelun stereotypian (jolla ei ole juurikaan tekemistä innovatiivisen teknisen kehittelyn kanssa) ja tyhjän mediapersoonien luovan "sisällöntuotannon" - molemmat työskentelevät paskavatkaamossa, jonka kirjailija Raittilan kertoja on luonut todellisuuden lastuista, höyhenistä ja tervasta.

Saturday, April 08, 2006

Eco revisited

Econ kirjan sain loppuun vihdoin viimein. Pitkästyttävästi etenevä ja käsittääkseni täysin vailla jännitettä - ei siis romaani lainkaan. Mutta omalla tavllaan dokumentti ajastaan.