Walter B. - Kulkija

 

Anna Kortelainen on kirjoittanut kiinnostavan, onnistuneen ja perinteisen hyvin kirjoitetun kirjan "Kulkija". Päähenkilön esikuvana on vapaan sivistyneistön ikoni Walter Benjamin, jota Kortelainen kutsuu läpi kirjan Walter B:ksi. Näin hän vieraannuttaa romaanihahmon piirun verran oikeasta henkilöstä ja pitää hänet myös hieman etäällä lukijasta. Tarina on uskottava. Kertomus myös purkaa Walter Benjaminin yllä leimuavaa auraa legendaarisen autonomisena ja vapaana leijuvana intellektuellina. Benjaminin teki kyseisen matkan 1930-luvun alussa  Norjan kautta Suomeen, Kilpisjärvelle ja sieltä takaisin etelään, Helsinkiin sekä lopuksi Ariadne -laivalla Sopottiin. Matkaa ja sen merkitystä Benjaminin ajatteluun ei Kortelaisen mukaan ole tähän menessä tieteellisesti tutkittu ja siksi tämä taiteellinen luotaus on oiva lisä Benjamin-kirjallisuuteen.

Kirjan Walter B:n pohdinnoissa rinnastuu vaeltavan juutalaisen ja saamelaisten paimentolaisuus, juutalaisvainot Saksassa ja saamelaisten tuominen näyttelyesineinä saksalaisten ihmeteltäväksi Berlinin eläintarhaan. Samalla Kortelainen kuljettaa tarinaa Walter B:n rakkaudesta ja kaipuusta Asjaan (Asja Lãcis) , latvialaiseen vallankumoukselliseen, jonka kanssa hän on viettänyt Caprilla ikimuistettavan kesän aiemmin. Caprin maisemat, kansan ja turistien tavat rinnastuvat tulivuorineen Lapin tuntureihin, saamelaisiin ja kansatieteellisiin tutkimuksiin, joihin Walter B. törmää matkallaan tavatessaan muiden muassa Samuli ja Jenny Paulaharjun. Heidän kauttaan Walter B. tutustuu myös lapualaisuuteen ja Lapuan liikkeen tekemisiin ja pääseen vertamaan 1920- ja 1930-lukuvun alun rotuoppien leviämistä ja vaikutusta niin Suomen kuin Saksan tapahtumiin. 

Kiinnostavasti Walter B:n matka mahdollistaa myös sen tutkimisen miten kertomuksen henkilö suhtautuu itseensä, luontoon, kanssaihmisiin, naisiin, kansanjoukkoihin ja kaupunkien ilmiöihin. Benjaminhan oli urbaanin maailman kulkija, silmä väkijoukossa, ei mikään luonto-ihminen.

Hieno lisä kirjassa on, että Anna Kortelainen on liittänyt siihen epilogin, jossa kuvaa kertomiensa henkilöiden myöhempiä vaiheita lyhyesti ja avaa tekstinsä lähteitä. Kovin syvällistä kuvaa kirja ei Walter B:stä tai hänen ajattelustaan anna, enemmän välittyy tuuliajolla oleva henkilö, jonka ajatukset, suunnitelmat ja aikeet kirjoittamiseen ovat valtavan paljon suuremmat, kuin mukana kulkevaan salkkuun milloinkaan käsikirjoituksina päätyy. Näinhän se on. Unelmat ovat aina enemmän toteutumattomina kuin toteutuneina.

Toni, itsemurhan ongelma ja tervapääskyt

Aika hämmentävä lukukokemus. Samaistumisen kohteena itselleni Toni, kirjan päähenkilö, on toisaalta helppo, toisaalta mahdoton. Toni on filosofianopettaja, eronnut, hänellä on poika ja ex-vaimo, joka on toimittaja. Toisaalta Toni vieroksuu ja kammoksuu työtään, hänellä on väkivaltaisia fantasioita oppilaitaan kohtaan ja monessa suhteessa hänen käytöksensä, tapansa ja ajatuskulkunsa eivät tunnu itselleni tai itseni kaltaisiksi kuvittelemilleni ihmisille.

Elämään väsynyt  Toni päättää kuolla, vuoden kuluttua, tervapääskyjen aikaan. Siihen saakka hän vuodattaa muistioonsa vihaisen ja kyynisen miehen intiimiä tilitystä ja vimmaa. Itsemurhaprojektiin liittyy Atochan terrori-iskussa jalkansa menettänyt Siistikoipi, Tonin ainoa ystävä koiran lisäksi sekä kouluaikainen tyttöystävä ja nyt vain ystävä tai ainakin aluksi "vain ystävä" Águeda. 

Kirjoittaja, Fernando Arambury (s.1959), kutoo Tonin pohdintoihin sopivalla rytmillä Tonin henkilökohtaisen projektin filosofisia perustoja (Albert Camus: Filosofian peruskysymys on elämän merkityksestä, kannattaako elää. Kysymys on itsemurhan oikeutuksesta.), Tonin henkilökohtaisen elämän katastrofeja, EU-Espanjan ja maailmanpolitiikan haasteita sekä nykyelämän ristiriitoja ja kommervenkkejä.

Itselleni asioiden sofistikoituneempi käsittely olisi kelvannut, mutta toki kirja silloin olisi menettänyt "elämänmakuisuutta" ja viihteellisen virkistävyyden. Hyvä kirja joka tapauksessa.