Aika hämmentävä lukukokemus. Samaistumisen kohteena itselleni Toni, kirjan päähenkilö, on toisaalta helppo, toisaalta mahdoton. Toni on filosofianopettaja, eronnut, hänellä on poika ja ex-vaimo, joka on toimittaja. Toisaalta Toni vieroksuu ja kammoksuu työtään, hänellä on väkivaltaisia fantasioita oppilaitaan kohtaan ja monessa suhteessa hänen käytöksensä, tapansa ja ajatuskulkunsa eivät tunnu itselleni tai itseni kaltaisiksi kuvittelemilleni ihmisille.
Elämään väsynyt Toni päättää kuolla, vuoden kuluttua, tervapääskyjen aikaan. Siihen saakka hän vuodattaa muistioonsa vihaisen ja kyynisen miehen intiimiä tilitystä ja vimmaa. Itsemurhaprojektiin liittyy Atochan terrori-iskussa jalkansa menettänyt Siistikoipi, Tonin ainoa ystävä koiran lisäksi sekä kouluaikainen tyttöystävä ja nyt vain ystävä tai ainakin aluksi "vain ystävä" Águeda.
Kirjoittaja, Fernando Arambury (s.1959), kutoo Tonin pohdintoihin sopivalla rytmillä Tonin henkilökohtaisen projektin filosofisia perustoja (Albert Camus: Filosofian peruskysymys on elämän merkityksestä, kannattaako elää. Kysymys on itsemurhan oikeutuksesta.), Tonin henkilökohtaisen elämän katastrofeja, EU-Espanjan ja maailmanpolitiikan haasteita sekä nykyelämän ristiriitoja ja kommervenkkejä.
Itselleni asioiden sofistikoituneempi käsittely olisi kelvannut, mutta toki kirja silloin olisi menettänyt "elämänmakuisuutta" ja viihteellisen virkistävyyden. Hyvä kirja joka tapauksessa.
No comments:
Post a Comment