Helmifarmi

 

Liza Marklund on epäilemättä taitava kirjoittaja. Aiemmin lukemani kirjat ( ks. tunniste Liza Marklund) ovat olleet hyviä tai jopa oikein hyviä. Helmifarmi hämmentää. Useamman kuin kerran huomasin ajattelevani, miksi ihmeessä luen tätä. Kirja on outo yhdistelmä kioskikirjallisuutta, jännärä ja yhteiskunnallista paatosta.

Päähenkilö on Manihiki-atolilla varttunut luonnonlapsi Kiona. Erilaisten sattumusten kautta hän pariutuu ruotsalaisen Erikin kanssa, saa pari lasta, sisko on hukkunut. Kiona on helmenkalastaja, sukeltaa 40 metriin. Samalla hän myös innokas lukija ja kirjallisuuden suositut perusteokset ovat hallussa. Erik kuitenkin joutuu pakenemaan ja sillä kohtaa kirja saa uuden vaihteen - pian Kiona onkin Erikiä etsimässä, ensin  Los Angelesissa, sitten Lontoossa ja Dar es Salaamissa. Sieltä koukataan Ruotsin ja pankin tallelokeron kautta takaisin Rarotongaan ja Manihikiin. Päähenkilökin "kuolee" matkalla (väjhintään henkisesti) ja on Haadeksessa, mutta toiminta jatkuu. Pyyörityksessä on kuitenkin perustana vakava asia. Venäjä ja Kiina ynnä joukko kriminaaleja pyrkii Cookin saarilla sijaitsevan pankin kautta organisoimaan verkoston, joka pystyisi kaappaamaan Yhdysvaltojen keskuspankin haltuunsa.

Kirjan rakkaustarina ei oikein vakuuta, suhde kuvataan vain ja ainoastaan Kionan näkökulmasta. Se ei ainakaan minua tavoittanut. Loikat ympäri maailmaa ovat toimintaelokuvamaisia, muut henkilöt vahvan karrikoidun oloisia ja siirtymissä on vaikea pysyä mukana. Pankkijärjestelmän ja kansainvälisen rahoituksen kuvioita selvitetään melko huolella lukemalla Erikin väitöskirjaa ja elämän suuria kysymyksiä rakkautta, kuolemaa, uskontoa ym. käsitellään kyllä laveastikin, mutta ainekset jäävät leijumaan jonnekin kirjalliseen avaruuteen tai painottomaan tilaan, kun eivät asetu oikein luontevasti Kionaan, eivätkä lukijaankaan. Värikkään ja toiminnantäyteisen elokuvan tästä voisi tehdä, mutta sisäisesti ehyeksi romaaniksi tästä ei ole.

Marklund, Liza, Helmifarmi. Suom. Laura Beck. Otava, Helsinki 2018. ISBN 978-951-1-33387-6 

Liza Marklund, Uutispommi

 

Liza Marklund on erityisen tunnettu "dekkari" sarjasta, vaikka dekkarina ei olekaan etsivä, vaan iltapäivälehden rikostoimittaja Annika Bengtzon. Kirjasarjan ensimmäinen osa Uutispommi ilmestyi ruotsiksi jo 1998 ja suomeksikin jo vuonna 2000 Outi Knuuttilan kääntämänä. Jos oikein Wikipedian listauksesta laskin, niitä on suomennettu yhteensä 11 kappaletta.

Halusin lukea vaihteeksi jotain suorasukaisempaa, mutta kuitenkin hyvin kirjoittettua ja tartuin siksi nyt osaan1. Näin Marklundeja on tarjolla itselleni kymmenen ja voin turvatua niihin tarvittaessa.

Suurta kirjallisuutta tai romaanin taidetta kirjat eivät ole. Marklund kirjoittaa selkeästi ja kiinnittää tapahtumapaikkoihin ja ympäröivään yhteiskuntaan runsaasti huomiota. Tämä tekee Uutispommi -kirjasta nyt jo vanhahtavan, mutta myös siksi toisaalta kiinnostavan. 1990-luvun Ruotsi on riittävän tuttu ja nyt kirjaa lukiessa huomaa kuinka maailma on 30-vuodessa muuttunut. Marklund kuvaa tarkkaan ja huolellisesti ja nykykatsannossa huvittavastakin tekniikan ihmeitä. Sitä, miten matkapuhelin voidaan jäljittää, miten tietokannasta voidaan etsiä tietoja ja tallentaa niitä levykkeille, miten puhelinvastaajien viestejä luetaan. Älypuhelimien ihmeaika on vielä edessä. Suomalaisena myös huvittaa, kun Fazerin sininen mainitaan tai naisella on Palmroothin kengät jalassaan.

Annika liikkuu maantieteellisesti suhteellisen pienellä alueella Tukholmassa, työpaikan, kodin ja päiväkodin kolmiossa. Työssän hän kuitenkin joutuu "pimeyden syöveriin", mutta selviää ratkomaan ja kertomaan vielä monesta uudesta rikoksesta seuraavissa kirjoissa.

Marklund, Liza, Uutispommi. Suom. Outi Knuuttila. Otava, Helsinki 2000. ISBN 978-951-1-37083-3

Marklundin hieno trilogia

 

Liza Marklundin tuore rikos- ja sukutrilogia on hyvin kirjoitettua, sujuvaa, yhteiskunnallisesti valveutunutta aikalaiskirjallisuutta. Se kertoo rikoksista, sukujen vaietuista tarinoista ja ihmisistä, jotka joutuvat telkemään vaikeita valintoja. Keskushenkilönä on poliisipäällikkö Wiking Stormberg. Hän saa tutkittavakseen aluksi nuoren naisen katoamisen. Se varmistuu myöhemmin murhaksi. Wiking joutuu eri rikoksia tutkiessaan saelvittämään oman sukunsa tarinaa ja osoittautuu, että mikään mitä hän oli ajatellut kuuluvan hänen omaan taustaansa ei pidäkään paikkansa. Ihmisten identiteetti on häilyvä ja sitä peittää valheiden, puolitotuuksien ja petosten verkko. Oman identiteetin luominen ja ylläpito muuttuvassa ympäristössä on haasteellista. Ja kun Wikingin omakin terveys alkaa heikentyä, monet kysymykset kriisiyttävät minäkuvaa.

Ruotsin pohjoisen pikkukaupungin elämää leimaa kansainvälinen aseteollisuuden ja valtioiden harjoittama joukkotuhoaseiden testausasema. Sen ympärillä tapahtuu salassapidettäviä asioita, vakoillaan ja paikan työntekijöiden yksityiset teot kietotuvat monin tavoin testausaseman toimiin. Marklund tuo näin kirjaansa kansainvälisen- ja Ruotsin politiikan tapahtumia. Toisaalta lukiolaistyttöjen Napapiiri-nimisen kirjallisuupiirin kautta Marklun kertoo myös kirjallisuudesta. Kirjan henkilöt myös lukevat kirjoja, joita sujuvasti näin voidaan esitellä lukijalle. Muun muassa Kjäll Wästön Tritonus saa kiittävää palautetta ja Marklun asettaa omaa tuotantoaan suhteessa aiempaan ruotsalaiseen rikoskirjallisuuteen, Sjöwallin & Wahlöön kirjoja tarkastelemalla.  Taitavasti rakennettua tarinaa on kiinnostavaa lukea. Jotkut juonen käänteet eivät ole aivan uskottavia ja varsinkin kolmannessa osassa, Myrskyvuoressa, tarinaa kiinni vedettäessä olisi jopa kaivannut laveampaa asiayhteyksien purkamista. Kaiken kaikkiaan ajatukset viereänä pitävää ja nautittavaa luettavaa. Aikalaiskirjallisuutta parhaimmillaan.

Liza Marklund, 

Napapiiri,  Otava, Helsinki 2021

Suonsilmä, Otava, Helsinki 2022

Myrskyvuori, Otava, Helsinki 2023

JK.

Kirjoilla on myös tyylikkäät kannet.