Wednesday, March 15, 2023

Lontoolainen lauantai


Tuomas Nevanlinna lukee Ian McEwanin Lauantai kirjan huomaamattoman hienosti (mikä on siis hyvä asia äänikirjassa). Kiitokset siis hänelle.

Kirjan päähenkilö neurokirurgi Henry Perowne herää lauantaina aamuyöstä ja huolestuu nähdessään lentokoneen tekevän liekeissä pakkolaskua Hawthornen kentälle Lontoossa. Tästä käynnistyy kirja ja päätyy saman päivän illan nukkumaanmenoon. 

Yhden päivän romaanissa McEwan onnistuu käsittelemään päähenkilönsä pään, ja tässä tapauksessa sananmukaisesti kirurgin potilaiden päiden kautta, kautta monia ihmiselämän perusasioita. Yksi kiinnostavimmista teemoista kirjassa on suhde rauhanliikkeeseen ja sotaan.Britannia on valmistautumassa Irakin sotaan, ihmisten mielipiteet jakautuvat puolesta ja vastaan, niin myös Henryn. Ewan onnistuu kuvailemaan Henryn mielenliikkeitä hyvin samaistuttavasti ja myös siten, että välillä lukijana on helppo olla Henryn kanssa samoillla linjoilla, välillä taas ei. Ja kutkuttavaa on, ettei aina ole perillä mikä on Henryn tai Ian McEwanin sanoma (vai onko sitä). Onko sota oikeutettu (Irakissa) jos en avulla voidaan eliminoida (vielä pahempi Saddamin) hirmuvalta? Ajankohtainen teema edelleen ja juuri nyt.

McEwan onnistuu kuvailemaan pikkutarkasti päivän kulkua ja ajatuksin voimin mennään sekä menneeseen, että tulevaisuuden uhkakuviin. Pääasiassa kuvaus on onnistunutta ja herkullista, vaikka toisinaan, kuten squash-pelin yksityiskohtaisessa kuvauksessa, vähempikin olisi riittänyt (yhdessä kirjan esittelytekstissä tosin juuri tätä kuvausta pidettiin yhtenä parhaista). Kirja on jännittäväkin ja vaikka perhe on tässä keskiössä, niin sen kuvaus onnistuu ilman liikaa siirappia tai hunajaa.

Mainio kirja, vaikka Opetuksia oli vielä enemmän mieleen.

Thursday, March 09, 2023

Rakastumisia

 

Javier Marías on taiturimainen kertoja. Rakastumisia kirjan juoni on lähes kioskikirjamainen kolmiodraama yhdistettynä dekkarimaiseen jännitykseen. Samalla se on metakertomus tarinallaisuuden petoksellisuudesta ja totuuden muuntumisesta näkökuman vaihtuessa ja ajan kuluttaessa draaman särmiä.

Mutta ennenkaikkea se on mestarillinen kuvaus mielen liikkeistä, epäilystä, luottamuksesta, rakkauden polkujen mutkista ja eksyttävistä labyrinteistä.

María, kirjan kertoja, on seurannut kantakahvilassaan Miguel Desvernin ja tämän vaimon Luisan onnellisia aamuhetkiä. Yhtenä aamuna Luisa ja Maria näkevät Miguelin viimeistä kertaa. Hänet surmataan väkivaltaisesti.

María tutustuu leskeksi jäävään Luisaan ja rakastuu Miguelin parhaaseen miesystävään Javieriin, josta tulee myös Marían rakastaja. Javier puolestaan on rakastunut Luisaan. Tässä ainekset tarinaan ja sen henkilöiden tarinoiden tarinaan.

Rakkaan kuolema, rakkaan menetys tai rakastuminen toiseen, jolta ei saa vastarakkautta. Kaikki ne johtavat tilanteeseen, jossa elämän merkitys tuntuu katoavan tai itse rakkaus tuntuu julmalta ja kohtuuttomalta. Elämä kuitenkin jatkuu ja maailma ei ole surustamme milläskään vaan porskuttaa eteenpäin meistä välittämättä. Surijan on vaikeaa hyväksyä, että epäonni on tuhonnut menneen elämän, mutta ei suinkaan tulevaa, vaikka siltä tuntuu. Päivä päivältä suru lientyy, vaikka usein siitä pyrkii pitämään kiinni. Kuolema tai pysyvä poissaolo pelottaa, mutta emmehän sure aikaa ennen syntymäämmekään. Samalla tavalla uusi elämä alkaa ja mennyt elämä kuolee pois, päivä päivältä, yö yöltä. Näin käy myös hyvien muistojen, harmillista kyllä. Jos muistot eivät haalistu, ne saattavat myös jalostua elämää suuremmiksi, idealisoiduiksi, sadunomaisiksi kristalleiksi.

Maríaksen Valkoinen sydän oli ehkä vielä vaikuttavampi, mutta Rakastumisia kirjaa lukee jännittyneenä aina loppuun saakka. Sanotaan, että kosto elää, mutta onko kuitenkin monta kertaa parempi antaa olla, antaa ajan hoitaa ja antaa kuolleiden haudata kuolleensa.

Wednesday, March 01, 2023

Vaivan arvoista - kyllä!


Ennakkoluuloisena tartuin Ville-Juhani Sutisen kirjaan Vaivan arvoista - Esseitä poikkeuskirjallisuudesta. Lehtiarvioista olin saanut kuvan - ja täydelleen väärän - kirjan tyylilajista ja tavoitteesta. Taas kerran osoittautui oikeaksi ajatus, että pitää lukea itse ja tehdä oma arvio, ei luottaa toisen käden lähteisiin.

Sutinen käsittelee kirjassaan poikkeuskirjallisuutta, joka pääasiassa tarkoittaa laajoja, usein rakenteeltaan ja/tai kieleltään monimutkaisia teoksia. Sutisen käsittelemiä teoksia on kolmetoista ja niiden lukeminen vaatii erityistä ponnistelua ja usein edellyttää myös kirjan synnyn yhteiskunnallisen ja kulttuurisen kontekstin ymmärrystä sekä sitä, että kykenee asettamaan tekstin kirjallisuushistorialliseen yhteyteensä. Viittauksia muihin, usein tunnetumpiin teoksiin on myös runsaasti.

Osa teksteistä on joko maineeltaan itsellenikin tuttuja, osaan olen tutustunut, ainakin osittain, mutta suurin osa Sutisen käsittelemistä teoksista on itselleni täysin tuntemattomia ja myös osasta niiden kirjoittajista en ole kuullut. Osaa niistä ei ole suomennettu ja kirjojen alkukielinen lukeminen vaatisikin hyvää tai erinomaista kyseisen kielen hallintaa.

Paras innoituksen lähde Sutisen kirjassa on se tapa, jolla hän käsittelee teoksia ja niiden tekijöitä. Riittävästi, mutta ei liikaa ja hän myös kertoo omasta suhteestaan teoksiin. Kirjallisuutta opiskelleena, kirjoja kirjoittaneena ja kirjoja kääntäneenä hänellä vaikuttaa olevan hyvä perehtyneisyys aiheeseen. Ville-Juhani Sutinen kehittelee teoksesta vaikuttavan sivistyksen puolustuspuheen ja arvostelee "perstuntuma paradigmaksi" kutsumaansa, ajallemme tyypillistä, perustelematonta ja asiantuntijuutta, tietämistä ja tiedettä väheksyvää "keskustelua" ja "kirjallisuutta".

Vaivan arvoista on vaivan arvoinen.