Vegetaristi

 

Vegetaristi on oivallinen kirja. Han Kang onnistuu kertomaan kauniilla ja yksinkertaisella kielellä tarinan, joka hämmentää ja mietityttää. Kolmiosaisessa jaottelussa vegetaristiksi ryhtyvän naisen, Yeong-hyen, mies kertoo pelottavan unen nähneen vaimonsa muutoksesta. Vaimo muuttuu etäiseksi, riutuu, käyttäytyy oudosti ja kukaan hänen lähipiiristään ei ymmärrä miksi hän ei voi enää syödä lihaa. Toisessa jaksossa Yeong-hyen sisaren mies, videotaiteilija, kertoo samaa tarinaa toisesta näkökulmasta ja vie tarinaa eteenpäin ja lopulta kolmannessa jaksossa vegetaristin sisar In-hyen kertoo tarinaa edelleen ja kertaa tapahtumia. Vegetaristista itsestään saamme kuvan ainoastaan muiden kuvauksena ja kursiivilla erotettujen unenomaisten kokemuksellisten kuvausten avulla. 

Tarina on kerrottu äärimmäisen aistivoimaisesti. Erityisesti toisen osan eroottinen lataus on hivelevä. Halun, hyväksikäytön, petoksen ja auttamisen teemat kietoutuvat montaasinomaisesti toisiinsa. Varsinaista selitystä Yeong-hyen toimille ei anneta, vaikka loppupuolella lääkärienkin lausumat mielen sairaudesta esitetään. Kukaan ei kuitenkaan pääse Yeong-hyen kokemukseen mukaan, ei ainakaan ilman, että astuu itse tavanomaisen kokemusmaailmamme tuollepuolen.

Han Kang onnistuu viemään ihmisen halujen ja mielen rajoille. Ankara tarina, kiehtova tarina, pelottavakin.

Teen itsestäni mestariajattelijan

Georg Henrik von Wrightin kirjoituksissa esintyvä ajatus siitä, että me kaikki (!) olemme juutalias-kristillisen kulttuurin perillisiä, tuli mieleeni, kun löysin Lauri Järvilehdon kirjan Tee itsestäsi mestariajattelija (Tammi, Helsinki 2012). Tuskin olisin kirjaan tarttunut ilman Kirsi Longan suositusta FB:n päivityksessä. Vaikka suhteeni raamatun lauseisiin on etäinen, julkeus ei kuulu mieliasenteisiini (joka itsensä ylentää, se itsensä alentaa).

Huomasin kuitenkin, että Järvilehdon maailma oli monessa suhteessa omani kaltainen - filosofiaa, kasvatus- ja oppimisoptimismia, järjestelmällisyyttä, optimismia ja tietotekniikan uusimpia välineitä korostavaa. Vain yhteiskuntakriittinen ote puuttuu ja yhteisöllisyyskin avautuu vain sen itseä sivistän ja onnelistavan funktion kautta. Vääryyttä, epäoikeudenmukaisuutta, kyynisyyttä ei Järvilehdon kirjasta löydy edes sitä neljännestä, joka hyvässä kokemusmaailmassa on kohtuullista.

Tyyli on minä ja sinä keskeistä, amerikkalaistyylistä ylisanailua viljelevää. Mutta Järvilehto erottautuu kyllä huhaa elämänoppaista raikkaasti argumentoimalla ja ankkuroimalla väitteensä uuteen filosofiseen, psykologiseen ja kognitiotieteelliseen tutkimukseen. Jatkolukemistoon olisi hauska lisätä vaikkapa Evald Iljenkovin Opi ajattelemaan oikein  (Tutkijaliitto & Kansan Sivistystyön Liitto, Helsinki 1984), logiikan opintoina suosiltavaksi vaihtoehtoiseksi kirjaksi Alwood-Anderson-Dahlin Logiikka ja kieli (Gaudeamus, Helsinki 1980) ja lisäksi hyvää harjoittelua ajattelulle olisi (itse)kriittisen yhteiskunnallisen diskurssin lisääminen tarkasteluun vaikkapa Foucaultin hengessä.

Muistia käsitellään kiinnostavasti, mutta itse jäin kaipaamaan pohdiskelua episodisesta muistista. Episodisen muistin käsite avaa linjan omaelmänkerrallisen narratiivin käsitteistöön ja Tulvigin käyttämä käsite autonoesis voisi olla silta “itsen” muodostumisen reflektointiin. (Ks. Tulving, E. 2005. Episodic memory and autonoesis: Uniquely human? In H. S. Terrace, & J. Metcalfe (Eds.), The Missing Link in Cognition (pp. 4-56). NewYork, NY: Oxford University Press; Eco, U. 2005, Kuningatar Loanan arvoituksellinen liekki. WSOY, Helsinki 2005)

 

Ajatukset ovat mielen liikkeitä, ei vain aivotoimintaa, jota voi harjoittaa. Mieliä meillä on kaksi, ajattelun tapoja kolme: järki, tunne ja intuitio. Harjoittamalla ajattelun taitoja voin edetä mestaruuteen. Hyödyllisimpiä käytännön vinkkejä sain GTD (= Getting Things Done) - ideoista.

Järvilehto kirjoittaa vetävästi, teksti on hyvin jaoteltu suhteellisen lyhyisiin kappaleisiin, teoreettiset ja käytännölliset sovellukset ja esimerkit on nivottu hyvin yhteen.

Vastenmieleisestä nimestään huolimatta, suositeltava ja innostava kirja. Jos minusta ei tule mestariajattelijaa, vika ei ole Järvilehdon, vaan siinä, että mielelläni kieltäydyn kunniasta ;-).