Taiteenvartija riisuu jouhipaidan

Hannu Väisäsen "Anteron" seikkailut jatkuvat nyt alttaritaiteeseen ja sieltä pois. "Taivaanvartijoissa" nöyryys kirkkoisien ja seurakuntaneuvosten edessä muuttuu itsevarmaksi ja paikoin jopa ylimielisyyteen taipuvaksi taiteilijuudeksi.

Havainnon fenomenologia on Väisäsen vahvuus. Menneitä mielikuvia täydentää nykyisyyden mielikuvitus ja taidehistoriallinen oppineisuus. Alun kirjallisesti häkellyttävätkin mielenliikkeiden kuvaukset ovat tyylillisesti selkeytyneet luettavammaksi kertomiseksi. Kuvat ja värit ovat monitulkintaisia, samoin tekstit.