Thursday, August 15, 2019

Siivoojan käsikirja ...

Lucia Berlinin Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia on kokoelma  lyhyitä kertomuksia. Lucia Berlin (1936-2004) on Elizabeth Stroutin tavoin yhdysvaltalainen kirjailija ja heidän kertomuksissaan on paljon yhtäläisyyttä. Kertomusten henkilöt elävät elämäänsä ja pienien arkisten tapahtumien virtaan iskee tietoisuus kaiken tarpeettomuudesta, aiemmin eletty näyttäytyy uudessa valossa, usein illuusio onnesta purkautuu ja osoittautuu harhaksi tai myös toisinpäin. Käsitys aiemmin tapahtuneesta onkin perustunut erehdykseen ja ihminen onkin kantanut syyllisyyttä asiasta tai tapahtumasta jota koskaan ei tapahtunut.

Berlin oli  elinaikanaan pienen piirin arvostama mestari mutta jäi suurelle yleisölle tuntemattomaksi. Yhdysvalloissa 2015 postuumisti julkaistu kokoelma sai sekä kriitikoilta että lukijoilta hurmioituneen vastaanoton. Berlinin teksti on kirkasta, yksinkertaista ja säkenöivää.  Monitasasoiset, melankoliset ja mustan huumorin sävyttämät tekstit ovat hienovaraisia ja oivaltavia kuvauksia amerikkalaisesta arjesta pesuloissa, tukiasunnoissa, katkaisuhoidossa, katolisessa koulussa, hienostokodeissa ja kaduilla.

Berlin tekstissä huokuu moniulotteisesti kirjoittajan elämä. Hän oli kirjailija, kirjallisuuden opettaja, äiti, alkoholisti, yksinhuoltaja ja sisukas nainen. Kertomuksiin suodattuu kokemus omasta lapsuudesta Yhdysvaltojen kaivoskaupungeissa, yltäkylläisistä teinivuosista Chilen Santiagossa, kolmesta epäonnistuneesta avioliitosta, elämänmittaisesta kamppailusta alkoholismin kanssa sekä Berkeleyssä, New Mexicossa ja Mexico Cityssä eletyistä vuosista ja niistä monista työpaikoista, joilla hän elätti itsensä ja neljä poikaansa.

Vertailussa Stroutiin Berlinin tarinat ovat karumpia ja karheampia, mutta toisaalta Strout tavoittaa mielen liikkeitä hienovaraisemmin. Hienoja kertojia kumpikin.

Monday, August 05, 2019

Kaikki on mahdollista

Elizabeth Strout on Kaikki on mahdollista kirjan takakannen mukaan pidetty ja paljon luettu yhdysvaltalainen kirjailija. Häntet on palkittu Olive Kitteridge -teoksesta (tunnettu myös hienona televisiosarjana) ja Nimeni on Lucy Barton -teoksesta.  Mutta onko hän todella lukemisen arvoinen?

Kyllä, ja vielä kerran kyllä.  Stroutilla on oiva taito kuvata arkielämän käänteitä ja antaa tekstin tyyneltä vaikuttavassa virrassa iskuja niin sydämen murhenäytelmistä kuin arjen tragedioista. Tuntuu kuin asiat vain tapahtuisivat, vaikka ihmiset kuinka tekevät ratkaisuja ja päätöksiä ja toimivat saavuttaakseen tavoitteensa  tai ehkä juuri siksi. On oltava tarkkana siitä mitä tavoittelee, joskus tavoitteet toteutuvat, mutta eivät tuo onnea, joskus ne jäävät kaihertamaan toteutumattomuudellaan. Amerikkalainen unelma toteutuu tai sitten ei. Ihmiset eivät tunne toisaan ja tavoittavat yhteyden vain sattumuksien kautta, harva tuntee itseään edes välttävästi. Niin tai näin, elämä on on joka tapauksessa  yhtä sotkua ( kannen lieveteksti). [ Onneksi on niin&näin -lehti, jossa monen nykyisen ja menneen kirjoittajan voimin laitetaan asioita filosofiseen järjestykseen ja palkitaan lukija filosofisella lohdutuksella: asiat voisivat olla näinkin. ]

Jokaisen ihmisen elämä on "pieni suuri elämä". Kerrotaan David Bowien sanoneen, kun häneltä kysyttiin, kuka oikeastaan olet: Olen maailman ensimmäinen ja ainoa David Bowie. Tuota lausetta sopii kokeilla muutettavat muuttaen.

Kannattaa lukea ennen kuin koira ahmii tekstin: kaikki on mahdollista!