Tuesday, December 04, 2007

Adolfin linna


Norman Mailerin kirja on hätkähdyttävä. Alkuperäisteos The Castle in the Forest on luonnehtivasti käännetty sisältöön viittaavaksi Adolfin linnaksi, turhaan. Kirjan viimesivuilla avautuva otsikko olisi toiminut myös nimikkeellä Metsälinna jos Linna metsässä olisi tuntunut pitkältä ja kömpelöltä.

Kirjassa miellyttää hieno, yksinkertainen, lähes ilmeetön kerronta yhdistyneenä lähes inhonaturalistiseen sisältöön. Yksityiskohtaisesti Dieter, kirjan kertojahahmo, kuvaa Adolf Hitlerin lapsuutta kuvitteellisesti, mutta kuitenkin tausta-aineistoon nojautuen. Lukijaa ei sinänsä vaivata sillä mikä on faktaa tai fiktiota (koska jälkimmäinen on selviö, mutta ensimainitusta on vain niukkoja aineistoja) ja myös kertojan paholais-SS-tiedusteluryhmän jäsenen kaksoisrooli korostaa lukijalle tarinan tarinallisuutta.

Adolfia lähestytään kiertäen, isän, äidin, veljien ja siskojen kautta. Itse Adolfista kerrotaan suhteellisen niukasti kirjan liki kuudellasadalla sivulla, pääosassa on isä Alois, erikoinen yhdistelmä ankaraa isää, virkamiestä, originellia mehiläistarhaajaa ja "naistenmiestä".

Kirjan lopussa kirjan kertoja, ehkä myös Mailer, antaa elämänohjeen: Se mikä auttaa paholaista selviytymään, on se että olemme riittävän viisaita ymmärtääksemme, ettei ole vastauksia - on vain kysymyksiä.

Kirja jäi Mailerin viimeiseksi, mikäli jäämistössä ei ole yllätyksiä. Mailer ennätti saada kirjan seksikuvauksista myös palkinnon. Ne ovat vuoden huonoimmat. Mutta toisaalta, minkälainen kirja olisi ollut jos sen vahavat seksuaalisten perversioiden kuvaukset olisivat olleet kiehtovia. Nyt ne tukevat vastenmielisyydessään hyvin sisältöä.

Adolf ei ole kiehtova, mutta kysymys Adolf H:n kehityksestä kyllä. Hyvä Mailer, pisteet ei-niin-helposta kirjasta.

Wednesday, October 17, 2007

Valokuvaamisen taito


Kaunokirjallisella puolella olen jatkanut Brinkin teosten lukemista ja välipalana luin myös erinomaisen Alexander Trocchin kirjan Nuori Adam. Teoksen perusteella on tehty samanniminen elokuva.

Valokuvaamisen taito on Michael Freemanin oikein hyvä valokuvauksen opaskirja - ei niinkään tekniikkaa, vaan kuvien sommitteluun ja suunnitteluun keskittyvä. Kirjoittaja tuo esille teoreettiset taustansa -Bauhaus ja hahmopsykologia.Tekstistä huokuu sisäistetty ammattikuvaajan ote ja vuosien kokemuksen tuoma varmuus. Kirjoittajalla on näkemystä asioista:esimerkiksi valokuvauksen käsitetaiteena Freeman laittaa paikoilleen - käsite on siinä taidon korvike. Se auttaa asettamaan ko. luomukset "taiteen kenttään" ja Freeman hyväksyy ne taiteena, mutta ajaa sen samalla valokuvauksen kentän ulkopuolelle.

Wednesday, August 15, 2007

Valokuvaus vie aikani

Kirjoittaminen on jäänyt vähiin. Olen käyttänyt aikaani valokuvaamisen opiskeluun, valokuvien käsittelyn opiskeluun, luonut työnkulkuja ja saanut aikaiseksi myös esitystavan.

Tuloksiin voi tutustua sivuilla:


Monday, May 14, 2007

Prahassa, Kafkan kaupungissa

Täällä käymässa - taas. Ja mielellään tänne palaa. Ei lainkaan kafkamaista.

(Kuvia Prahasta: kalliphotographia.net)

Tuesday, April 17, 2007

Huolimattomat

Kari Hotakaisen huolimattomat tuo mieleeni miehen vanhemman kirjan Bronx vuodelta 1993. Tyylilaji on ronskimpi kuin Hotakaisen suuren yleisön suosikiksi tuoneiden. Kielellisesti Hotakainen on mestari, yksittäisiä hienoja lauseita riittää. Mutta silti mikään suuri lukuelämys kirja ei ollut.

Tuesday, January 30, 2007

Missä kuljimme kerran

Immer so dunkel, immer so nass, man kann doch ohne Licht nicht leben. Nämä Westön kirjan sanat oli helppo sijoittaa suomalaiseen joulunjälkeiseen "talveen". Nyt tilanne on jo korjautunut. Meteorologinen tausta elämälle on ollut vaikea. Uudessa Yhteishyvässä Westö pohti muistojaan säätiloista ja suhtautumista historiaan. Samaa pohdin minäkin aamupäivällä - menneisyys vaikuttaa paremmalta ja arvokkaammalta kuin nykyisyys. Se johtunee kuitenkin siitä, että muistojemme menneisyydestä on huuhtoutunut pois paljon kuonaa ja tarpeetonta kun taas nykyisyydessä se tahtoo peittää alleen kaiken tärkeän ja arvokkaan. Muistin tylsät luistimet eivät pure kirkkaseen, lujaan ja kiiltävään menneisyyden teräsjäähän.