Tilavuuden laskemisesta IV

 

Solvej Balle jatkaa opus magnaansa hienolla osalla: Tilavuuden laskemisesta IV. Marraskuun 18 päivään juuttuneiden joukko kasvaa ja löytää toisensa, perustaa yhteisöjä ja pyrkii selvittämään mistä on kysymys. 

Hienosti Balle osaa löytää tilanteesta uusia puolia, jotka mahdollistavat monien yksilön ja yhteisön välisten suhteiden arvioinnin. Erityisen hauskaa on seurata, miten Tara Selter, kirjan päähenkilö, ja kasvava joukko aikasilmukkaan juuttuneita, pyrkii ratkomaan ajan ongelmaa ja nimeämään ja mittamaan sitä, mitä ei voi enää mitata aiemmin tavoin. Aika on omalla tavallaan pysähtynyt, mutta ei kuitenkaan.

Balle, Solvej, Tilavuuden laskemisesta IV, Suom. Sanna Manninen. Kosmos, Helsinki 2026. ISBN 978-952-352-333-3

Tilavuuden laskemisesta III

 

Solvej Ballen Tilavuuden laskemisesta III jatkaa tarinaa. Sana viehättävä tuntuu vähättelevältä, mutta sitä tämä kirja on. Juoni on yksinkertainen, tarina monitasoinen ja käsiteltviä teemoja juoksutetaan hienosti koko tarinan ajan. Marruskuun 18. - päivä johon tarinan kertoja on juuttunut toistuu, tapahtumat toistuvat, mutta niihin luodaan alati uusiutuvia näkökulmia. Pieni juonipaljastus: alussa on vain yksi henkilö, aina II osan loppuun. Silloin löytyy toinen, lopulta kaksi lisää ja aivan päätöksessä portiolla odottaa vielä viisi lisää.

On vaikea sanoa, mikä tekstissä lopulta viehättää. Toistoa, selkeää kerrontaa, pohdintaa. Hienointa on miten Balle onnistuu kuvaamaan miten eri tavoin ihmiset suhtautuvat uppo-oputoon tilanteeseen. Tavarat ja niiden pysyvyys on yksi keskeisistä teemoista. Kulutamme maailmaa loppuun. Jos voisimme elää tämän päivän uudestaan, mitä tekisimme toisin, jos mitään.

Tilavuuden laskemisesta I ja II

 

Solvej Ballenin Tilavuuden laskemisesta I ja II ovat osa seitsenosaiseksi tarkoittettua teossarjaa. Kolmannen osan on tarkoitus ilmestyä suomeksi Sanna Mannisen kääntämänä joulukuun alussa 2024. Varsin nautittava tarinan päähenkilö ja kertoja on Tara Selter, antikvaaristen kirjojen kauppias, on juuttunut marraskuun 18. päivään. Aika on mennyt rikki, kukaan ei ole loukkaantunut, ei ole tarvittu ambulanssia, ei ole mitään hätää. Tara tutkii kerta toisensa jälkeen tapahtunutta.  Hän herää aina samaan päivään, muu maailma aina uuteen aamuun. Tara yrittää selvittää mitä on tapahtunut ja millä tavalla hän pääsisi takaisin aikaan. Hän itse vanhenee, mutta päivä toistuu aina samanlaisena, samana. Tai ei siis aivan samana koska Tara muistaa aina jo elämänsä päivän.

Tanskalainen, minimilastiseksi kutsutun  kirjallisuuden edustajaksi kutsuttu, Ballen on onnistunut luomaan kiehtovan kirjallisen maailman, jossa voi tutkia arjen havaintoja, ihmisen kaipuuta ja pyrkimystä ymmärtää elämää ja elämäänsä. Kerta toisensa jälkeen toistuvatkaan asiat eivät aukea,  kuin kirjan sivut, ovet tai ikkunat, päivä ei käynnisty uutena ja raikkaana aamukasteen tavoin, virkistävänä kahvintuoksuisena tuoreen kroisantin kanssa nautittuna. Mikään ei ratkea, vaikka käyttää päivästä toiseen aikaa vain tähän yhteen ja ainokaiseen pulmatehtävään. Tara kokee, että vaikka hän kuinka yrittää selittää omaa kokemustaan, aluksi miehelleen Thomasille, sitten vanhemmilleen ja pikkusiskolleen, he eivät kykene ymmärtämään tai uskalla lähteä mukaan hänen tarinaansa. Vähitellen Tara alkaa sovittaa maailmaa elämäänsä, etsii kadotettuja vuodenaikoja matkustamalla, pyrkii rakentamaan päivään ajan rakenteita. Hän alkaa myös kertoa tarinoita, valehdella, siitä mitä on oikeastaan tekemässä ja kokemassa. Paikoin kertomus houkuttaa selittämään Taran kokemusta mielenterveyden ongelmana. Mutta ei, Tara ei ole hullu - aika on mennyt rikki, kukaan ei ole loukkaantunut, ei ole tarvittu ambulanssia, ei ole mitään hätää. On marraskuun 18. päivä. Tara on säiliössä, tilassa vaan ei ajassa siten kuin sen yleensä ymmärrämme.

Tarinan rakenteella Ballen on onnistunut luomaan tavan käsitellä huolella arjen yksityiskohtia, olemisen tyhjyyttä silloin kuin kaikki on hyvin, eksistentiaalista ahdistusta. Ei sitä miten tai miksi asiat ovat, vaan sitä, että ne ovat niin kuin ne ovat. Ehkä Tara etsii hyväksyntää sille, että asiat ovat niin kuin ne ovat ja ihmisen osana on jättää maailma silleen. (Olen nyt lukenut siis tarinan alun ja eksistentiaalinen jännitysnäytelmä jatkuu. Siinä ei ole mitään uutta. Elämäkin jatkuu ja jatkuu, kunnes eräänä päivänä tarina loppuu. )

Ballenin teksti on pitkää kaunista proosarunoutta. Toistoa on paljon. Ballenilla on taito löytää kutkuttavia kielikuvia, sanojen ja asioiden yhtymiä, vertauksia ja havainnollistuksia. Kuitenkin siten, että se ei vaikuta kikkailulta. Kieli on kaunista ja kuultavaa, usvan kaltaista, läpikuultavaa ja haurasta, mutta samalla hämähäkinseitin ohutta, vahvaa ja vangitsevaa. Innostavaa.

Balle, Solvej, Tilavuuden laskemisesta I ja II, Kosmos 2024. ISBN 978-952-352-240-4 ja ISBN 978-952-352-243-5.