Hieno kirja. Alku aina hankala. En heti päässyt kiinni Jalosen tekstiin. Oli vaikeuksia ymmärtää lauseita, piti lukea kahteen kertaan. Vaihdoin luettuun äänikirjaan ja huomasin, että puhuttuna toimii paremmin. Näin ihmiset puhuvat, tai ovat ehkä puhuneet reilut sata vuotta sitten. Tällaisen kierroksen jälkeen kirjoitettukin teksti alkoi sujua.
Puhdas viiruinen elämä rakentuu fragmenteista, eri kertojat näkevät vuoden 1918 tapahtumia ja myöhempää elämänmenoa oman elämänsä vaiheiden kautta Hämeenlinnan Rinkelimäeltä. Luokkasota repii yhteisöä kahtaalle, vauriot ovat monenlaisia ja niiden kanssa eläminen korventaa pitkään, niin kirjassa, kuin nyt kirjaa lukiessakin. Jalosen käyttämä kieli etäännyttää tarinaa menneisyyteen, historiaan, joka on ollut. Mutta mennettä se ei ole, vaan elää kulttuurisessa muistissa ja toisintaa itseään eri muodoissa.
Kirja on oivallisen niin kielensä kuin tarinan tasolla. Vaikea on tänään käsittää sitä syvää juopaa, josta Suomi aikoinaan nousi ja lopulta rakentui nykyiselleen. Tärkeä kirja myös siksi, että saattaisimme oppia jotain ja osaisimme toimia viisaasti siten, että sama ei muutettavat muuttaen pääse toteutumaan.
Jalonen, Olli, Puhdas viiruinen elämä. Otava, Helsinki 2026. ISBN 978-951-1-53170-8
