Veitsenterävästi Venezuelasta

Karina Sainz Borgon Caracasissa on vielä yö -kirja kuvaa Venezuelan viime vuosikymmenten tilannetta veitsenterävästi. Kirjoittajan loppusanoissa korostetaan kirjan fiktiivistä otetta, kirjoittajan kaunokirjallisia ambitioita ja sitä, ettei kirjan ensisijainen tarkoitus ole julistaa tai todistaa Venezuelasta. Kirja onnistuu kuitenkin parhaiten juuri kuvatessaan maan tapahtumien kaoottisuutta, väkivaltaa, röyhkeyttä ja sitä, miten köyhyyteen suistuneet ihmiset asettuvat ja joutuvat asettumaan toisiaan vastaan yrittäessään selvitä edes jollakin tavalla hengissä ahdingossaan. Näitä kuvauksia lomittaa eri tavoin ja hieman päälleliimatun oloisesti viittaukset romaanitaiteestaan tunnettuihin tekijöihin, arkkitehtuurin luomuksiin ja muuhun kultturihistoriaan. Saumattomasti ne eivät kuitenkaan asetu kokonaisuuteen. Vaikka kaunokirjalliset ansiot eivät olekaan huippuluokkaa, kirjan kuvaamat asiat ovat tärkeitä tulla kerrotuksi. Ne on myös kerrottu riittävän hyvin, jotta kirjan jaksaa ja kannattaa lukea.

Tilanne Venezuelassa kirjan kuvaamana on yksiselitteisesti kauhea. Kyseessä ei ole dokumentti, mutta silti on helppo uskoa, että kirjoittaja on kuvannut olennaisen tarkasti maan vajoamisen barbariaan. Öljytulojen varassa elävän maan talous ja yhteiskunta ajettiin kaaokseen presidentti Hugo Chávezin aikana (vallassa 1999-2013). Hänen kunnianhimoiset sosiaaliset uudistuksensa saivat yhdessä öljyn hinnan halpenemisen kanssa aikaan pitkällisen ja syvenevän talouskriisin. Chávezin seuraajan Nicolás Maduron kaudella tilanne on vain pahentunut. Itsevaltaisista menetelmistä ja laajamittaisesta korruptiosta syytetyn Maduron syrjäyttämiseen pyrkivät Venezuelan protestit 2014–2019 ovat laukaisseet maassa myös vaikean poliittisen kriisin.

Kirjan päähenkilö Amanda Falcon päätyy, miljoonien maamiestensä tavoin, hylkämään kotimaansa. Jos aiemmin 1950-luvulla maahanmuutto suuntautui Espanjasta Venezuelaan, nyt tilanne on päinvastainen. Kirjan päähenkilö ei pakene maasta jalkaisin, kuten niin monet ovat joutuneet tekemään, vaan nousee lentokneeseen ja aloittaa uuden elämän Madridissa. Tässä mielessä hän on selviytyjä ja hyväosainen. Kotimaan hylkääminen on kuitenkin aina haastavaa, etenkin jos se ei ole vpaaehtoista. Jäljelle jää viha-rakkaus suhde. Tämä teeman yhteydessä Karina Sainz Borgo tuo esille myös itävaltalaisen Thomas Bernhardin leppymätömän oman maansa pilkkaamisen ja sen ahtaan ilmapiirin kuvaamisen. Maanpakolaisuuden teema yhdistää nyt esillä olevan kirjan myös toiseen mestariin.  Roberto Bolañon kirjoissa on myös viitauksia Thomas Bernhardiin, ainakin Bolañon opus magnassa 2666. Mutta siinä missä Bolaño onnistuu keittämään monista aineksista sakean ja maittavan keiton, Karina Sainz Borgon vasta asettelee ainekset esille, silppuaa ja pilppoo ne, kuumentaa veden, mutta keitto ei ole vielä aivan hautunut valmiiksi. Nälkäiselle lukijalle tämäkin keitto kuitenkin maittaa.

Yövalvojat

Nocturama on se alue eläintarhassa,  jonne sijoitetaan yöllä valvovat eläimet. Mutta minne sijoitetaan ihmiset, jotka valvovat öisin, katsovat silmänsä sokeiksi pimeydessä, muistavat historian ja surevat?
Ja näkevätkö yöllä valvojat sellaista, mitä päivänvalossa ei voi nähdä tai jota edes ei ole olemassa päivämaailmassa?

Rax Rinnekangas on lukenut Sebaldia (Nocturama. Sebaldia lukiessa. LURRA Editions, Helsinki 2013). Winfred Georg Maximilian Sebaldin lisäksi Rinnekankaan alueella on Imre Kertész,Thomas Bernhard ja Peter Handke. Sebald on ehtymätöntä ravintoa heille, jotka ovat sisäistäneet tai pyrkivät sisäistämään kulutusta ja pelkkää viihtymistä syvemmät arvot.

Rinnekangas on kokenut hengenheimolaisuutta näiden kirjailijoiden kanssa. Selityksenä Sebaldin, ja muuttujat muuttaen, muidenkin kirjailijoiden synnylle, heidän auteur-luonteelle, on ulkopuolisuus.
Peruuttamaton ulkopuolisuus antoi hänelle kyvyn ja kielen tarkastella ennen kaikkea menneisyyden maailmaa ja ihmisen sielun maailmaa suhteessa todellisuuteen, joka älyllisen ihmisen ympärillä tuntuu kaatuvan alas täydelliseen pimeyteen, jossa kaikki on menetetyn tuntuista, koskaan toteutumattoman huomisen kaltaista. Rinnekangas tunnistaa Sebaldissa hienosti juuri sen, että Sebald ei ole kansallinen kirjailija. Milan Kundera on korostanut romaanin taiteen piilevän juuri siinä, että kirjallinen teos ylittää kansallisen rajoittuneisuuden. Ehkä tämä kansallisuuden rajoittumisen ylittäminen on avain myös elämän taiteeseen - kosmopolitismi ei kuitenkaan ole koskaan ollut kovin suosittu katsantokanta. Usein se snobiudessaan on varmaan asettunut jonnekin humansimin ja hampaattoman antropofilian lähimaastoon.

Rinnekankaan teos on hieno yritys nostaa ajatteleva kirjoittaja ja lukija kunniaan. Viisaat istuvat varjossa. Usein he jäävät sinne. Heitä eivät huomaa muut, tuskin he itsekään.

Syy elää, kirjoittaa?

Toistaiseksi arvoitukseksi on jäänyt, mistä ja miten Thomas Bernhard on löytänyt voiman kirjoittaa kirjoja ja näytelmiä. Fiktiivisessä kirjoittamisessa, kuten hänen Vanhat Mestarit -teoksessaan, synkän maailman- ja ihmiskuvan voi sälyttää fiktiivisille hahmolle ja kertojille, mutta omaelämänkerrallisessa tekstissä sävy on sama: sysipimeässä kauhun, vihan ja inhon maailmassa on vain pieniä pilkahduksia: isoisä, äiti (varauksella) ja eno, joiden toimet antavat pientä valoa elämän kulkuun. Mikäli mukaan ei lueta viulunsoittoa ja itsemurhan suunnittelun suomaa lohtua.
Onko kirjoittaminen yksi ja ainoa tapa purkaa kauhun kierrettä ulospäin?

Thomas Bernhardin Syy on aloitus viisiosaiselle omaelämänkerralliselle teossarjalle. Tapahtumien näyttämönä on kauneudestaan tunnettu Salzburg. Salzburgin näyttäytyy Bernhardille elävänä ja orgaaninisena vain pommitusten runtelmassa tilassa. Muulloin kaupunkia tyrannisoi kansallissosialismi tai katolilaisuus. Näiden tyrannioiden välillä Thomas B. ei näe eroa. Koululaitos, vanhemmuus, koko kasvatsu on vain yksilön alistamista tyhmyyteen, luovuuden tukahduttamista.

Voi olla, että asia avautuu myöhemmissä osissa. Tällä kertaa Bernhardia on tullut annosteltua aivan riittävästi. Jos joku lukijoistani (?) tietää vihjeen tämänkaltaisen (siis Bernhardin) kirjoittamiseen, kerro. Yhteiskunnalliset syyt luulen tietäväni, mutta psykologinen ymmärrykseni ei riitä.