Mirabilis

 

Anni Kytömäki on jo aiemmin osoittanut mestarillisen kiellellisen kyvykkyytensä ja aihepiiriensä omaperäisen käsittelytavan. Mirabilis on hieno kirja, taitava ja yllätyksellinen. Laaja, positiivisessa mielessä myös niin sanottu lukuromaani.

Kirjan kantta on arvosteltu kauheaksi. Tekemisessä on käytetty keinoälyä. Tyylillisesti se on vanhahtavan oloinen, teknisesti kömpelö ja sisällöllisesti aika suoraviivainen. Tiikeri viittaa kirjan ambaan, nainen on ilmeisesti Ella, yksi kirjan keskeisistä henkilöistä ja aava myrskyävä meri viitannee Amurinmaahan ja muihin seikkailuihin ja tutkimusmatkoihin Beringin salmelle  ja muualle sekä "elämän myrskyisällä merellä" seikkaileviin ja ajelehtiviin ihmisiin. Kirjan henkilöiden, niin ihmisten kuin eläinten, vaiheet ovat haastavia, kamppailua elämästä, kuolemanvaaran läsnäoloa ja osalle, kuten Stellerin lehmälle ja kormoraatille, aika on käynyt loppuun, laji on kuollut sukupuuttoon.

Kytömäki kuvaa ihmistä yhtenä eläinlajina ja eläimiä yhtenä ihmislajina. Jos luonnonkuvausta usein on syytetty luonnon inhimillistämisestä, niin Kytömäkeä voinee "syyttää" ihmisen upottamisesta osaksi luontoa, animaalistamisesta. Luonto ja ihminen ovat osa animea (sanan latinalaisessa merkityksessä), elävää kokonaisuutta. Kytömäen teksti on omaperäisen viehättävää yhdistäessään historian, paikoin kielellisen vanhahtavuuden moderniin ajatusmaailmaan ja hienoihin sanastollisiin valintoihin. Näkeekö tuon yhdistämisen anakronistisena vai taitavana yhdistämisenä vaatii kyllä tyylitajua. Kannen kuvan arviointi on oma asiansa. Kytömäen teksti kyllä puhuu puolestaan.

Erityisen koskettava on Ellan tarina. Hän on itsensä vanki monessa mielessä, eikä kykene vapautumaan, vaikka on fyysisesti taitava sirkustaiteilija, intohimoisesti maailman eri kolkista ja ihmis- ja eläinlajien tulevaisuudesta murheen taakkaa kantava, itseoppinut ajattelija. Maailma on hänelle lopulta synkkä luola, jossa voi edetä vain kohti pimeää. Sidottuna maahan, maaksi on jälleen tultava, sulauduttava yhteen kuoleman kanssa.

Tämän päivän löytöretkeilijät eivät voi löytää sitä, mikä on ikiajoiksi kadotettu. Luonnosta tulee muisto museoissa tai kirjoihin kirjattu muistelma. Mutta silti, vain ihminen muistaa, kirjaa ja kirjoittaa.

Kytömäen kirja on taiturimaista kulkua synkkyyden ja kauneuden trapetsilla.

Kytömäki, Anni, Mirabilis. Gummerus, Helsinki 2024. ISBN (sähkökirja): 978-951-24-4237-9

Teuraat tantereella - elämän salaisuuden äärellä

D. kerää voimia lukemiseen ...

John Williamsin Butcher's Crossing on armoton, hyvä ja  armottoman hyvä kirja. Lännetarina jossa emersonilainen luonnonfilosofia laitetaan koetukselle synkin tuloksin.  Nuori mies, Will Andrews, matkustaa vuonna 1873 Bostonista länteen, villiin luontoon, yliopistosta karskien miesten maailmaan. Sivistyksen reunamailla oleva Butcher's Crossing on rajatila - rautatie on vasta rakenteilla. Kaukana, tiettömien taipaleiden takana on kätketty aarre - suunnaton biisonilauma. Sen perään ratsastaa härkävankkureineen neljä miestä - Miller, Hoge, Schneider ja Andrews. Luonto näyttää voimansa, iskee takaisin. Erityisesti retkikunnan johtaja Miller antaa aseensa puhua, uudelleen ja uudelleen. Mutta kaikkia tarvitaan, metsästäjä-johtajan lisäksi nylkyriä-epäilijä-palkkarenki, varusteiden hoitaja-uskovainen sekä asioiden pohtija, retkikunnan riskisijoittaja, pääomittaja Will Andrews.

Kirjassa on kyse ihmisen ja luonnon suhteesta, eksistentiaalisesta etsinnästä, omien rajojen ja rajatilan kokemisesta. Kaikkea tätä on yllinkyllin ja hienosti kuvattuna. On myös kysymys markkinoista - puhvelinnahkaturkit menevät pois muodista. Niille käy kuin majavannahkahatuille aiemmin. Markkinatilanteen muututtua hurjimmatkaan haaveet rikastumisesta eivät toteudu. Kirjassa kuvataan oivallisesti kapitalistiseen markkinatalouteen liittyvää ns. luovaa tuhoa.

Ihminen syntyy ja hänelle syötetään valheita, ja hänet vierotetaan valheilla, ja koulussa hänelle opetetaan konstikkaampia valheita. Ihminen elää koko ikänsä valheilla, ja kenties sitten, kun on valmis kuolemaan, hän oivaltaa, ettei ole mitään, ei niin mitään paitsi sinä itse ja se mitä olisit itse voinut tehdä. Mutta sinä jätit tekemättä, koska sinulle valehdeltiin, että olisit jotain muuta. Silloin sinulle valkenee, että olisit voinut saada koko maailman, koska olet ainoa, joka tietää sen salaisuuden. Mutta silloin on liian myöhäistä: olet liian vanha.

Onneksi Williams kertoo tämän meille nautittavana tarinana. Voimme levollisin mielin ratsastaa vanhuuden iltaruskoon - tämä on ihmisen osa. Näinköhän?