Bernard Schlinkin Jälkeläinen synnyttää ristiriitaisen tunteen. Kirja on aihepiiriltään kiinnostava ja sujuvasti kirjoitettu. Siinä on paljon oivaltavaa pohdiskelua siitä, miten länsimaisen liberalismin on vaikea muuttaa kriittinen ajattelu poliittiseksi toiminnaksi, jolla äärioikeistolainen nationalismi ja konservativismi voitaisiin torjua.
Kirjan on hyvin asetelmallinen. Leskeksi jäänyt länsisaksalainen 71-vuotias mies saa tietää, että aikanaan DDR:stä länteen loikanneella vaimolla on tytär, josta hän ei aiemmin tiennyt mitään. Tytär, tämän mies ja lapsi, siis miehen vaimon lapsenlapsi, ovat mukana kansallismielisessä ja maaseutumaista elämää ihannoivassa itäsaksalaisessa kansanliikeessä. Mies itse on kirjakauppias, sivistynyt kirjojen, taiteen ja klassisen musiikin harrastaja. Liberaali ajattelu on hänellä vankkumaton perusta. Hän ei halua siitä luopua, mutta ei myöskään uskalla vetää selkeää rajaa vaimonsa lapsenlapsen äärikonservatiiviseen, nationalistiseen ja nostalgiseen maailmaan. Hän onnistuu (sadunomaisesti) rakentamaan klassisen musiikin ja pianonsoiton kautta yhteyden lapsenlapseensa, mutta menettää myöhemmin otteensa.
Teos tuntuu asetelmallisuutensa lisäksi myös keskeneräiseltä. Eletyn elämän maku ei suodatu henkilöiden elämään. Vaikuttaa siltä, että Schlink on sinne tänne lisännyt aihelmia, joita olisi pitänyt avata enemmän, jotta henkilöiden persoona ja ajattelun ristiriidat olisivat saaneet enemmän tilaa hengittää. Nyt kuvaelmaa pyöritetään kuin kaleidoskooppia ja lopulta osa sen sisällöstä tiputetaan raamin ulkopuolelle, Saksasta Australiaan. Eikö Saksalla ja saksalaisilla ole enää toivoa? Pakoko jää ainoaksi vaihtoehdoksi?
Jälkeläinen on pyrkimys ymmärtää itäistä Saksaa, niin DDR:ää, Länsi-Saksaa kuin nykyistä liittotasavaltaa. Yhtymäkohta Jenny Erpenbeckin kirjoihin on ilmeinen. Ja jos haluaa verrata, Erpenbeck onnistuu kyllä selvästi paremmin. ( ks. Erpenpeck 2025)
Hyvä kirja siis, mutta kutkuttavasti olisi ollut mahdollisuus parempaan.
Bernhard Schlinkin kirjoja olen aiemminkin lukenut: Neuvoton sukupolvi (ap. 2000), Kotiinpaluu (ap.2006), Viikonloppu ( Ap.2008). Kirjat olivat varsin hyviä. Samaan aihepiiriin kuuluvista DDR:n liittyvistä kirjoista olen kirjoittanut aiemmin, ks. https://taikavuori.blogspot.com/search/label/DDR .
Schlink, Bernhard, Jälkeläinen. Suom. Pirkko Roinila. WSOY, Helsinki 2026. ISBN 978-951-0-51749-9
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti