Monday, May 25, 2009

Tanssi maailman kanssa


Juha Varto on vaikuttava kirjoittaja. Oppinut, selkeä, sujuva ja hänellä on sanoma. Tanssi maailman kanssa on Yksittäisen ontologiaa. Varton mukaan "Yksittäisellä ihmisellä ei 1900-luvun maailmassa ollut todellisuutta: hän oli korkeintaan abstraktio tai satunnaisuus, joka saattoi olla tiellä, kun pohdittiin edistystä." Varto on hyvässä seurassa: "Minkä arvoista on edistys, jos sen vuoksi virtaa yhdenkään lapsen kyynel." (Dostojevski) Ja kyyneliä virtasi, enemmän, niin paljon, että uusi vedenpaisumus oli lähellä.
Vartolta ei puutu rohkeutta haastaa 1800-luvun höyrypäitä Kantia, Fichteä, Hegeliä ajatuksineen yleisestä, universaalista, kategorisesta, joka koski kaikkia ihmisiä, eläviä ja kuolleita, menneitä ja tulevia.

Olisiko Napoleon siis voinut astua ratsailta? Voisimmeko tuntea 1900-luvun merkittävän kuvataitelija Adolf Hitlerin natsi-Hitlerin sijaan? Mitä tietäisimme pappisseminaarin kasvatti Josef Stalinista jos hän olisi tyytynyt etsimään yhteyttä vain jumalaan historian sijasta? Olisiko kaikki voinut olla toisin? Voiko kaikki tulla toisin?

Varton mukaan tehtävämme on hyvin täsmällinen: kuinka löytää keinoja ajatella ja toimia toisin? Ketkä me? Olenko minäkin me vaikka olenkin yksilö? Eikö olekaan niin kuin Claude Levi-Strauss ilmaisee: me emme ajattele, meissä ajatellaan, me emme puhu, meissä puhutaan? Kuka siis puhuu (kirjoittaa), kun Juha Varto puhuu (kirjoittaa) - kenen ääni?

Universaali totuus on vallan väline. Ja valta ottaa sanojan käyttöönsä meistä riippumatta. Nietzschen yli-ihminen palvelee nöyrästi erilaisia isäntiä ja nykyisin entistä useammin myös emäntiä. Varton mukaan meissä puhuu kuitenkin liha, jos vain olemme valmiit kuulemaan "lihan värinää". (Alussa oli sana. Ja sana tuli lihaksi.) Mutta toiset synnyttävät lihan värinän - ja lihalla Varto ei tarkoita pelkästään äänihuulia tai käsiä, joiden kautta kirjoitamme. Ketkä saavat Juha Varton lihan värisemään? Pelosta, halusta, vihasta?

Mae West, Meister Eckhart, Michel Foucult, Martin Heidegger, Herakleitos, Michel Henry, Jamake Highwater,Pierre Klossowski, Maine de Biran, Maurice Merleay-Ponty, Friedrich Nietzsche, Camille Paglia, Virgilio Pinera, Elaine Scarry, Robert Mapplethorpe, Heli Rekula, Stelarc.

Värisyttävää!

Saturday, May 09, 2009

J.M.G. Le Clézio: Kaupunki nimeltä Onitsha

Hienoa kuvausta, Afrikka: Oli aurinko oli meri.

Afrikka poltteleee kuin salaisuus, kuin kuume. Nuoren pojan silmin,korvin ja jalkapohjin Onitsha on muuta kuin Marseille tai Lontoo.

Orjat ja brittisiirtomaaherrat, muuttuva aika. Ikiaikaisten traditioiden häviäminen ja hävittäminenen. Itsi -kuviot.

Kiehtovaa ja samalla viileää - kuumaa.