Missä kuljimme kerran

Immer so dunkel, immer so nass, man kann doch ohne Licht nicht leben. Nämä Westön kirjan sanat oli helppo sijoittaa suomalaiseen joulunjälkeiseen "talveen". Nyt tilanne on jo korjautunut. Meteorologinen tausta elämälle on ollut vaikea. Uudessa Yhteishyvässä Westö pohti muistojaan säätiloista ja suhtautumista historiaan. Samaa pohdin minäkin aamupäivällä - menneisyys vaikuttaa paremmalta ja arvokkaammalta kuin nykyisyys. Se johtunee kuitenkin siitä, että muistojemme menneisyydestä on huuhtoutunut pois paljon kuonaa ja tarpeetonta kun taas nykyisyydessä se tahtoo peittää alleen kaiken tärkeän ja arvokkaan. Muistin tylsät luistimet eivät pure kirkkaseen, lujaan ja kiiltävään menneisyyden teräsjäähän.