Nationalismin idea ja historia

Timo Miettisen Uuden maailman luojat. Nationalismin idea ja historia -teoksen otsikko on oivallinen. Aluksi se tuntuu virheelliseltä, sitten hyvältä ja lopuksi herättää kriittiseen pohdintaan. Virheelliseltä siksi, että nykykatsannossa nationalismi on tuhoamassa maailman. Hyvältä siksi, että Miettinen osoittaa kirjassa monin historiallisin esimerkein, että nationalismi on aiemmin ollut edistyksellinen ajattelutapa ja liike, jonka avulla kansa on päässyt aiemman vallan ikeestä suvereenisen vallan makuun ja sittemmin useimmiten sen menettänyt. Kriittiseen ajatteluun se johdattaa, koska on vaikea nähdä nykyistä nationalismia edistyksellisenä ja eteenpäinsuuntautuvana ajattelutapana tai liikkeenä. Miettinen näkee näin esimerkiksi Ukrainan pyrkimyksen erottautua Venäjän imperiumista ja Kurdistanin vapautuspyrkimykset. 

Mutta noinkohan - nationalismi taitaa sittenkin olla aina väärä ratkaisu, ainakin jos siihen ei liity hyvin vahva globaalinen vastuu, kansojen yhteistyö ja kansainvälisen oikeuden sekä ihmis- ja vähemmistöjen (niin kansojen kuin muiden) oikeuksien ehdoton kunnioitus. Moista yhdistelmää ei ole näkyvissä. Nationalismista tuli Einsteinin sanoin ihmiskunnan tuhkarokko, joka rappeutti politiikan kulttuurin kokonaisvaltaisesti. Vaikka "tautia" on pyritty suitsimaan eri tavoin, sitä ei kuitenkaan ole voitettu. Vaihtoehdoksi jää kosmopolitismi ja transnationaalinen ajattelun ja toiminnan tukeminen parempia aikoja odotellessa. Nationalismin kaksiteräisyys on yksi ratkaisemattomista paradokseista yksilöllisen ja yhteisöllisen solmukohdassa.

Miettinen kirjoittaa hyvin. Kaukana on historiankirjoituksen lukijaa usein uuvuttava detaljismi ja kuivakiskoisuus, poissa on helppoheikkimäinen asioiden monimuotoisuuden ja johtopäätösten oikominen. Laajaan aineistoon ja lähteistöön nojautuva teksti soljuu hyvin ja onnistuu kertomaan isot linjat monien pienten anekdoottien ja yksityiskohtien maustamana. Brittinationalismi perinteineen tiivistyy ajatukseen Jumalasta brittinä, Ranskan vallankumous esittäytyy uuden alkuna ja saksalaisen kultuurin henki luo edellytykset nationalismin synnylle - eri maaperä, mutta samankaltainen tuotos. Ja myös samankaltaiset seuraukset - brittiläinen ylimielinen maailman valloitus sivistyksen levittämisen nimissä, ranskalainen arroganssi giljotiineineen porvarillisen vallankumouksen tuoksinassa 1700-luvun lopussa ja saksalainen kulttuuria, kieltä ja alueita yhdistävän siteen muuntuminen natsismin pakkovaltaisen totalitarismin kahleeksi.

Miettinen osaa viitata hyvin moniin sekä historiallisiin että aatehistoriallisiin lähteisiin uppoamatta yksityiskohtien suohon. On ollut viisasta jättää nykynationalismin roimiminen vähemmälle, jotta nykyaika ei peitä historiaansa nykyisiin ennakkoluuloihin. Nationalismi, niin tuhoisaa kuin se onkin, ei ole luonnonvoima. Se on ihmisten toimintaa, joka pitää pitää kurissa oikeusvaltion, kansalaisyhteiskunnan ja julkisen sanan voimalla. Brittiläinen jumala, porvarillinen demokratia tai saksalainen hengeneliitti ei pidä yksin nationalismia aisoissa, siihen tarvitaan väen voimaa.

Kirjassa on myös poikkeuksellisen hieno kuvien sarja liitteenä. Sitä ei kannata unohtaa. Lähteistö tarjoaa aarreaitan lisälukemiseksi. Oivallinen kirja.

Miettinen, Timo, Uuden maailman luojat. Nationalismin idea ja historia. Teos, Helsinki 2026.  ISBN 978-952-363-756-6