Juha Varto ja Hakim Attar ovat luoneet syvähenkisen kirjoituksen ihmisen vapauden kaipuusta, illuusiosta, aitoudesta, toivosta ja toivottomuudesta.
Olet perikatoon tuomittu
vähänpä sinulla koskaan oli ymmärrystä;
silmäsi tulevat olemaan
kaksi menetyksiäsi itkevää lähdettä
Flamenco on syvän laulun perinnettä, viihteeksi muuttuvaa, mutta silti siitä häivähdyksen säilyttävää. Kerrotaan, että Billie Holiday olisi yhtenä sateisena päivänä tullut William Duftyn asuntoon. Asunnossa oli soinut Pastora Pavónin laulu. Pavónin, joka tunnetaan mustalaisten keskuudessa nimellä "La Niña de los Peines" lauloi espanjaksi, kielellä jota Billie ei osannut. Hänen kerrotaan kuitenkin sanoneen: Oh my God, that poor bitch is in trouble. Flamenco-laulu ei vaadi klassisessa mielessä hyvää ääntä, mutta siitä voi tunnistaa tunteen, kärsimyksestä vaikertavan sielun ja melankolian.
Myös Billie Holidayn ohjelmistoon kuuluu blues nimeltä Deep Song (Cory-Cross). Edelleen jazz-muusikko Kurt Rosenwinkel on julkaisut tällä nimellä CD:n ja tulkitsee kyseisen kappaleen. Kun tulkintaa seuraa näin: Cante jondo-blues-jazz, huomaa miten raivoisa tuska muuntuu melankolian kautta lähes luopumisen ikävyyttä huokuvaan harmoniaan. Teknisestä alkuvoimaisuudesta siirrytään karhean taiturimaisuuden kautta teknisesti täydelliseen ilmaisuun. Originelli ekspressiivinen raivokkuus muuttuu introvertiksi arroganssiksi. Romanin kunnia muuntuu taiteilijan ilmaisuksi; molemmat myydään globaaleilla markkinoilla.
Paradoksi elää:
Jos maailmassa olisi joku
joka voisi antaa minulle vapauden,
laittaisin polttomerkin kasvoihini
ja ryhtyisin hänen orjakseen.
Vai voisiko ylemmyytensä alentaa vaikka seuraavalla muunnelmalla (suluissa muuntamani sana):
Olen jumalaa mahtavampi,
sillä jumala ei anna sinulle (minulle) anteeksi sellaista,
mitä minä annan
Tämän saman kirjoitin vuosia sitten toisin: Jos uskoisin jumalaan, hän ei antaisi tekojani anteeksi. Silloin en tiennyt. Nyt tiedän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti