torstaina, lokakuuta 08, 2026

Kaikki rakastavaiset yössä

 

Mieko Kawakamin Kaikki rakastavaiset yössä hämmensi mieltä. Hyvin läheltä ja tarkasti kuvattu tarina nuorehkosta naisesta, joka koko elämänsä ajan, ujosta koulutytöstä lähes nelikymppiseksi sisäänpäinkääntyneeksi naiseksi, ei löydä tietä omiin tunteisiinsa. Ei elämästä tai kirjallisuudesta, jonka kanssa hän on työkseenkin tekemisissä.

Irie Fuyuko on ammatiltaan oikolukija. Työkseen hän etsii kirjoista virheitä ja tarinan epäjatkuvuuksia. Täydellistä kirjaa ei ole eikä tule, virheitä löytyy aina. Samalla itse teksti jää hänelle vieraaksi - hän ei lue kirjoja, ei muista niiden sisältöä ja välttää eläytymistä niiden tunnemaailmaan. Samalla tavalla itse elämä jää hänelle vieraaksi. Hän toistaa muutaman kohtaamansa ihmisen sanoja, lainaa heidän tuntemuksiaan ja myös vaatteitaan. Kaikki jää kuitenkin tunnustelun asteelle. Koulutyttönä koetut pettymykset rakkauden herkissä alkuvaiheissa ja traumaattinen seksikokemus lukiovuosina lukitsee Fuyukon pelkojen piiriin. Olut ja riisiviini tuovat hetkellistä huojennusta, mutta samalla kietovat hänet sumujen seitteihin. Kun hän lopulta on saamassa kontaktin Mitsutsuka-san nimiseen itseään parikymmentä vuotta vanhempaan mieheen, osoittautuu sekin lopulta vain omaksi ja osin miehen luomaksi valhekuvaksi. 

Fuyuko liikkuu, toimii ja työskentelee maailmassa, jossa muut ihmiset ovat kuin hologrammeja ja siksi hän on  itselleenkin vieras. Upea sivullisuuden kuvaus ja monessa mielessä riipaiseva. Kawakamin kieli on selkeää ja tarina etenee hyvin. Kuvaus on kaunista ja avaa henkilöään kauniisti ja samaistuttavasti. Juonen käänteitä ennakoi, mutta ne eivät kulje tavanomaiseen tapaan. Vaikka Kawakamin maailma on kaunis, se on traaginen ja melankolinen sulkiessaan henkilönsä elämän ja kirjan tekstin sisään. 

Kawakami, Mieko, Kaikki rakastavaiset yössä. Suom. Markus Juslin. Tammi, Helsinki 2025. ISBN 978-952-04-7135-4

Ei kommentteja: