Outro puolestaan voi olla esimerkiksi hiipuva (fade-out) toistojakso, instrumentaalinen osuus tai kokonaan uusi materiaali.
Westön Codassa ei ole kyseessä uusi materiaali. Hän kirjoittaa aiemmista teoksista kovin tuttuista teemoista. Kirjan päähenkilö on kustannustoimittaja, joka kertaa työnsä ja elämänsä kulun tapahtumia. Kirjassa Codaa kirjoittaa Willy, ympäristö on westömäinen Helsinki ja paljon oikeita kirjailijoita, musiikkikappaleita, elokuvia ja kirjallisuuspalkintoja mainitaan. Vaikutelma on kaiken kaikkiaan sisäsiittoinen, liiankin tutun oloinen ja siitä tuntuu puuttuvan viiltävyys. Päähenkilö vatvoo asioitaan, eikä pääse oikein mihinkään elämänsä kanssa. Voihan se olla realismia, mutta. jotenkin siitä tulee vaisun kiusallinen olo. Teksti ei ole säkenöivän älykästä tai raikkaan suorasukaista. Paljon kiinnostavia jaksoja ja varmaan samassa pienessä piirissä pyörineille siitä löytyy paljon "salattua tietoa", joka ei avaudu piirin ulkopuoliselle.
Westö kirjoittaa kyllä hyvin, mutta samalla nousee harmitus kirjoittajan puolesta. Jos tämä on hänen "outronsa", niin kirjallinen ura on kyllä hyvä, mutta mestaruusluokkaan hän ei nouse. Jonkinlainen luokkanousu tapahtui, mutta keskiluokkaisuus nähdään aivan liian tutulla tavalla, keskiluokkaisesti.
Muistinvaraisesti Tritonus -kirjassaan Westö onnistuu mielestäni olemaan muutaman piirun skarpimpi.
Coda on linjassa aiempien lukemieni Weston kirjojen kanssa (ks. tag: Kjell Westö): fade-out.
Westö, Kjell, Coda. Suom. Laura Beck. Otava, Helsinki 2026. ISBN 978-951-1-48031-0
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti