Hennig Mankellin Syvyys (Djup, Otava, Helsinki 2005, suom. Laura Jänisniemi) etenee verkkaisesti, johdonmukaisesti syvyteen joka yllätti. Teos markkinoitiin Mankkellin kunnianhimoisena ei-dekkarina, mutta tässä kirjassa lukija joutuu dekkarin asemaan. Katsomaan merenmittaaja Lars Tobiasson-Svartmanin mieleen.
Ei ole suurempaa huolta kuin se, jota ihminen tuntee silloin, kun häneltä puuttuu tietoa, Lars Tobiasson-Svartman vastasi. - Tietoon perustuva huoli on aina helpompi hallita. (s.48)
Päähenkilön huoli on siinä, että hän ei tiedä itseään. Syvyydestä ei löydy vastausta, luotilanka uppoaa.
Alun sata ensimmäistä sivua tuntuu jopa pitkäveteiseltä, mutta loppu palkitsee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti