Sitkeys palkittiin: olin jo laittamassa Roberto Bolañon kirjat syrjään, ainakin toistaiseksi, mutta tartuin kuitenkin kirjastosta lainaamaani
Amulettiin. Kirja on kuin pitkä polveileva runo. Huomasinkin kesken kirjan lukevani sitä uudella tavalla. Kuulin tekstin lausuttuna ja kokeilin myös itse lukea tekstiä ääneen. Näin koettuna teksti alkoi elää - kirjan kertojan Auxilio Lacourturen - meksikolaisen runouden äidin, ääni nousi ja laski boheemissa ympäristössä, loi dramaattista tunnelmaa. Teksti virtasi polveilevan virran tavoin. Arjen realismista hallunisaatioon, elämän yksityiskohdista politiikan tapahtumiin, Bolaño kuljettaa lukijaa Etelä-Amerikan kohtaloissa ja ihmisoikeuksien polkemisen heteiköissä. Erinomainen.
Tämän lukeminen kyllä rohkaisee tarttumaan Roberton pääteoksiin, kunhan aika koittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti