Roberto Bolaño - puhelinkeskusteluja

RUNOILIJA KESTÄÄ MITÄ tahansa. Toisin sanoen ihminen kestää mitä tahansa. Se ei kuitenkaan ole totta: ihminen ei oikeastaan kestä paljoakaan. Runoilija sen sijaan voi kestää mitä tahansa. Kasvoimme siinä uskossa. Väite on totta, mutta johtaa tuhoon, hulluuteen ja kuolemaan. (s.41)

Yllä oleva teksti kuvaa hyvin Bolañon lähtökohtaa: runoilijat ja kirjailijat ovat ihmisiä, joilla on messiaaninen tehtävä, mutta heillä ei ole edellytyksiä pelastaa maailmaa. 

Roberto Bolaño (1953–2003) on chileläinen kirjailija, joka muutti perheineen Chilestä Meksikoon 1960-luvulla. 1970-luvulla Bolaño palasi tukemaan Salvador Allenden vasemmistohallitusta, mutta sen kaaduttua Pinochet’n sotilasvallankaappaukseen 1973, Bolaño pakeni Meksikoon ja sieltä Espanjaan, jossa hän myös kuoli vain 50-vuotiaana. Bolaño  on noussut kulttimaineeseen 2000-luvulla uutena latinalaisen amerikan  kirjailijasuuruutena. New York Timesissa Larry Rohter luonnehtii Roberto Bolañoa post-nationalistisena kirjailijana, Risto Pynttäri puolestaan liittää Bolañon tekstit uusliberalistisen syrjäytymiskoneiston uhrien kuvauksiin.

Puhelinkeskusteluja (suom. Einari Aaltonen, Sammakko, Turku 2017) on 14 novellin kokoelma. Novellien henkilöillä ei mene hyvin, he ovat eri tavoin syrjässä valtavirrasta, usein kirjailijoita tai taiteilijoita, mutta usein myös monella alalla onneaan yrittäviä. Kiinnostavaa, yllättävää ja usein joipa epäuskottavaa on Bolañon henkilöiden kiinnostus kirjallisuuteen ja lukemiseen. Liikutaan kirjallisessa maailmassa, mutta ei aurinkoisella puolella vaan varjoisilla - huumeiden, kurjuuden, petoksen ja hulluuden - kujilla.

Bolaño oma elänhistoria antaa luontevan taustan tarinoille. Hän on kertonut, että muuttaessaan Espanjaan hän irrottautui kirjallisista piireistä ja tapasi paljon "tavallisia" ihmisiä. Novellien henkilöt tuskin ovat tavallisia, mitä tavallisuus sitten tarkoittaakin ihmisistä ja ihmisyydestä puhuttaessa. He ovat kukin omalla tavallaan erityisiä ja merkittäviä. Bolañon kertoja kuvailee heitä siekailematta, mutta samalla hienon neutraalisti ja kunnioittavasti. Erityisesti pidin partista venäläistarinasta, niissä sekoittui monella tavalla tuo post-nationalistinen ote. Ihmiset kulkevat pitkin ja poikin maailmassa, tulevat toimeen erillaisissa ympäristöisssä sopetuen muuttuuviin oloihin, kärsivät. Nuo maailmat ovat sekä maantieteellisä, henkisiä kuin kirjallisiakin.

Jollain tavalla tekstit tuovat mieleen Raymond Chandlerin kerronnan tavan ja äänikuvana saattaa kuulla jopa Humbrey Bogartin kertojaäänen Philp Marlowena. Asiat tapahtuvat, niitä kuvataan, mitään uskottavaa varsinaista ratkaisua ei löydy. Etsiviä Bolañollakin teksteissä on, mutta niissä ei kuitenkaan ole dekkarien rakennetta. Ihmiset elävät ja etsivät elämäänsä, löytämättä.

Teksti on helposti luettavaa. Se tarjoaa hyvän pohjan monille pohdinnoille ja antaa virikkeitä myös kirjallisuuden ja sen historian tutkimiseen. 

En ole erityisesti novellien ystävä, joten tartuin tähän kirjaan hieman arvellen. Se oli kuitenkin oivaa luettavaa ja on hyvä astinlauta Roberto Bolañon laajempien teosten lukemiseen.

He's not really from any one place, but is a sort of international, post-nationalist writer with strong emotional ties to Chile, Mexico and Spain. (Natasha Wimmer)