Kaarna-kirjan tarina kertoo neuvostopartisaanien sotarikoksista Suomen itärajan tuntumassa II maailmansodan aikaan ja sen synkistä varjoista sodan jalkoihin jääneen perheen lapsien elämässä ja mielissä. Sisarukset valmistautuvat hautaamaan kuolemaisillaan olevaa äitiään, josta heillä on kovin erilaiset muistot. Martti, vanhin lapsista, muistelee äitiään ymmärtäväisemmin. Sisaruksilla on kovin katkerat muistot äidistään, joka sodan runtelemana ei oikein osaa ja kykene huolehtimaan lastensa emotionaalisista tarpeista. Huolella ja rauhassa Kinnunen purkaa perheen traumaattisia kokemuksia ja sitä, miten eri ihmiset pyrkivät selviytymään tilanteista ja muistoista, jotka ovat lähes kestämättömän raskaita kantaa tai muistaa sellaisenaan.
Tommi Kinnuisella on hieno taito kertoa asioita selkeästi ja eläytyen henkilöidensä maailmaan lankeamatta liikaan patetiaan. Kieli on kirkasta ja yksinkertaista, tarkkaa. Miten tunteella tekstin kokee, jää lukijalle. Kinnusen kuvaamat asiat ovat ajankohtaisia osalle suomalaisiakin vielä omien tai vanhempien kokemusten taakkana. Ukrainassa ja Gazassa sama on tapahtumassa eilen, tänään ja huomennakin. Paksuinkaan kaarna ei sodan palolta anna täyttä suojaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti