Karl Ove Knausgård on ihailtavan taitava kertoja. En kyllästy ihmettelemästä miten hän sen tekee. Hän kirjoittaa henkilöidensä yksityiskohtaisen arkipäiväisistä asioista lause lauselta, sivu sivulta, siirtyä sujuvasti lähes tieteelliseen esseen tyylin ja siten taas takaisin. Hän kuljettaa tarinaa Norjassa ja Venäjällä, yhden henkilön kautta ja välityksellä, loikkii ajassa ja paikassakin. Laveasti, asiantuntevasti ja vakuuttavasti. Samalla ihmettelen itseäni, mikä tässä tekstissä kiehtoo ja viettelee? Onko se juuri tuo susi, joka haluaa syödä aina vain lisää, mutta samalla kurkkii jo muualle, pimeään, metsään?
Kirjan päähenkilö Syvert tutkii menneisyyttään, mutta on hukassa, kun hänen pitäisi kertoa kuka hän on. Hän väittää olevansa sisältä tyhjä ja toivoo, että hänet jätettäisiin rauhaan. Kirjan tarinan edetessä nuoresta armeijansa päättäneestä ajelehtivasta henkilöstä tulee varakas yrittäjä, onnellinen aviomies. Isän arvoituskin raottuu ja hän löytää kuin löytääkin yhteyden hakemaansa henkilöön, sisarpuoli Aletinaan.
Yksi kirjan kantava teema on ikuisen elämän mahdollisuus. Kirkko lupaa ikuista elämää ja taivasten valtakuntaa ja moni siihen siihen myös uskoi, vaikka tuon ikuisuuden luonne on monia mietityttänyt, myös teologeja. Ikuisuus on kuitenkin lähempänä kuin ennen. Elämän pidentäminen lääketieteen kehittyessä on saanut monet tiedemiehet havittelemaan ikuista elämää. Tieteen ja teknologia lupaus elämän pidentämisestä, ehkä kahteensataan vuoteen tai jopa tuhanteen on vain etappi kohti ikuista elämää. Tuo yhdistettynä kuoleman pelkooon ja hurskaaseen toivoon elämän jatkumisesta voi tarttua maallistuneeseen mieleen. Lupausta odotellessa voi itsensä tai vaikkapa vain päänsä tai aivonsa syväjäädyttää. "Ylösnousemuksen" koittaessa ruumimme saattaisi herätä taas henkiin, sen sairaudet osattaisiin parantaa ja soluja voitaisiin nuorentaa vaikkapa verensiirtojen avulla. Tai ehkä geneettinen kopio itsestä ja sille ladattavat omat muistomme, tietomme ja taitomme?
Kiinnostavia pohdintoja aiheesta on esittänyt, siis ikuisesta elämästä, kirkko ja vaikkapa kirkkoisä Augustinus. Näitä Knausgård esittelee ja avaa lukijalleen. Mutta erityisen kiinnostavaa on teksti Venäläisestä alan tutkimuksesta, sen kehityksestä Neuvostoliiton alkuaikoina ja vielä aivan nykyaikaan saakka. Hurjimmissa visioissa meille ei luvata vain pitkää tai ikuista elämää vaan jopa sitä, että kuolleet herätetään henkiin. Augustiinuksen ajatus siitä, että ylösnousemuksen hetkellä kaikista kuolleista muototuu paras mahdollinen versio on saanut uudenlaisen sisällön. Ei siis ole niin, että taivasten valtakunnassa olisimme sellaisia kuin kuollessamme, vaan jonkinlaisina parhaina mahdollisina olioina. Vauvana kuollut kehittyisi oman potentiansa mukaisesti ja aktualisoituisi vereväksi aikuiseksi, heiveröinen vanhana kuollut saisi takaisin viriilin elämänvoiman.
Toisaalta vaakakupissa on ajatus siitä, että jokainen elämä on ikuinen ja täydellinen. Vaikea mieltää, vaikka on aivan yhtä rationaalinen ajatuskulku, kuin ajatus kahdesta äärettömästä joukosta, jotka ovat vain osajoukko kolmatta niistä muodostuvaa äärettömyyttä ( esim. parillisten lukjen ääretön joukko, parittomien lukujen ääretön joukko ja kokonaislukujen ääretön joukko). Kokonainen ja ikuinen elämä olisikin tällöin se aika joka on meille annettu - syntymästä kuolemaan. Maasta sinä olet tullut ja maaksi on sinun jälleen tuleman. Oleminen ja aika ovat yhtä ja samaa. Mennyttä ei ole enää, tulevaa ei ole vielä. On vain ikuinen nyt.
Mutta on kirjassa paljon maallisempikin tarina. Syvert ja Aletina ovat saman isän lapsia, sisarpuolia. Heidän norjalaisella isällään on aikanaan ollut salainen suhde ei vain Neuvostoliiton tiedustelupalveluun, vaan myös Alvetinan äitiin. Sisarusten, Syvertin ja Alvetinan, isän kuoltua kirjeet paljastavat tapahtuneen. Vasta varttuneella iällä he tapaavat Moskovassa ja yrittävät selvittää mitä tuolloin vuosikymmeniä sitten on tapahtunut ja miten se on vaikuttanut heidän oman identiteettinsä muotoutumiseen. Taivahalle sytyy kuitenkin outo valo. Onko kuolemattomuuden ja iäisen elämän mahdollisuus realisoitunut?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti