1Q84 - Murakami

Haruki Murakami on minulle uusi tuttavuus. Löysin hänet sattumalta, vaikkakin tarkoituksella. Etsin luettavaa, joka olisi enemmän kuin Nesbön salapolisiiromantiikka, vaikkakin taitavasti kirjoitettua, juonenkäänteitä täynnä. Lukijaa harhauttavaa ja samalla viihdyttävää kerrontaa.

Murakamin 1Q84 täyttää hyvin erinomaisesti kirjalle asettuvia vaatimuksia. Se tutkii aikaamme monen henkilön kautta, yksilöt ovat poikkeuksellisia (kuten aikamme yksilöt ovat) massayhteiskunnan ja maailmallisen kulttuurin tuotteina "massamaisesti" yksilöllisiä. Teoksessa lukijaa viedään tarinankerronan ja kirjallisuuden maailmassa viittaillen maailmankirjallisuuden klassikoihin, mutta samalla myös hyvin muotitietoiset päähenkilöt nivotaan ajankuvaan hyperrealismia, mytolgiaa ja yliluonnollisia olentoja kiehtovalla tavalla yhdistäen. Kaunit, herkät ja aistivoimaiset kuvaukset yhdistyvät raakoihin yksityiskohtiin ilmeisen japanilaisella tavalla. On vaikea kuvitella tämänkaltaisen tekstin synnyinkehdoksi Yhdysvaltoja tai Eurooppaa.

Kirjan kerronta etenee kahden ensimmäisessä kirjassa Aomamen ja Tengon, päähenkilöiden, roolittamana. Kolmannessa osassa mukaan tulee Ushikawa, salapoliisi, joka selvittää päähenkilöiden taustoja ja koko kirjan tapahtumienkin taustaa. Tarina ei etene kovin sujuvasti ja jumittuu myös hieman viipyileväksi. Helsingin sanomien kriitikko Harri Römpötti tylyttikin kirjaa kunnolla. Römpötti ei jaksanut ponnistaa kirjan arviointiin ja analyysiin saakkaa, vaan lykkäsi ulos oman puuskahduksensa ja pettymyksensä. Ei siis kirja-raviointi lainkaan, vaan ainoastaan ala-arvoinen röyhtäisy.

Yltiöromanttinen rakkaustarina ei sävyillään loista, mutta antaa mahdollisuuden tarkastella tarinankerrontaa, erilaisia todellisuuksia, Japanin historiaa ja erilaisten uskonnollisten liikkeiden syntyä ja kehitystä.  Kirja ei ole realistinen tyyliltään, eikä siltä oikein siis voi odottaakaan uskottavuutta. Hieno saavutus on joka tapauksessa siinä, että lukijana jaksoin tarinan seurata alusta loppuun, yli 1200 sivua. Monet kuvaukset tuovat tarantinolaisittain esille hyperrealistisia ja taianomaisen epätodellisiä mielikuvia. Ei olisi ihme, jos tekstin pohjalta tehtäisiin elokuva.

Lukulistalle Murakami pääsee jatkossakin.