Jimin ja Tommyn, elämänvaiheita nuoruudesta myöhäiseen keski-ikään. Satunnainen kohtaaminen joen varressa, sillalla, on risteyskohta, josta on viiltävää nähdä miten elämä on kuljettanut ja heitellyt heitä eri suuntiin ja kokea se, mitä menneisyys on nykyisyydessä.
Petterson kuvaa hienoin välähdyksin ystävyyden monimutkaisuutta ja sitä, miten lapsuuden kokemukset muovaavat myös aikuisuutta. Rakkautta, menetystä, katumusta ja toivoa. Vääriä käsityksiä, itsesyytöksiä, ylpeyttä.
Kirjan tarina on melankolisen surullinen. Lapsuuden lähtökohdat ovat aikuisuudelle tärkeät, mutta vaikutus elämän tapahtumiin ei ole yksioikoinen. Onnistuuko elämässä saamaan varallisuutta ja hienon auton alleen ajatettavakseen vai pettääkö mielenterveys juuri kun työelämässä avautuu uusi mahdollisuus, sitä ei tiedä etukäteen, ei itse, eivät toiset.
Parasta Pettersonin kirjassa on hänen tapansa kertoa tarinaa pitkin, polvelevin, usein myös toistoa tehokeinona käyttävin lausein, joissa arjen pienet tapahtumat piirtyvät valokuvan tarkasti ja samalla menneisyyden muistot ja elämän karut kokemukset musertavat mielen, saavat tarinan henkilöt itkemään, katumaan, epäröimään. Elämän tuskassa on myös hetkiä ja kimalluksia, hetkiä, jolloin mahdollisuus parempaan on auki. Vääryyteen, kohtaloon ei ole pakko suostua, mutta se tapahtuu silti.
