Sain jokin aikaa sitten luetuksi Haruki Murakamin kirjan Suuri lammasseikkailu. Hämmentynyt höh - muuntaakseni "Lumiomenan" blogin luonnehdintaa - kuvastaa omaa reaktiotani. Lumiomenan kuvaus lukukokemuksesta tulee hyvin lähelle omaani. Kafka rannalla on tähänastisista murakamikokemuksista (1Q84, Norwegian Wood) ehdottamasti paras.Toisteisuutta Murakamilla tuntuu olevan sekä kirjoissa että kirjojen välillä todella paljon. Jokke trivialisoi blogisaan Suuren lammasseikkailun turhan tylysti ja lukee sitä mielestäni pinnalta moralisoiden. Itse en näe, että päähenkilöä kuvattaisiin ihannoiden, joipa hän sitten merkkituoteviskiä tai polttaa ylettömästi tupakkaa, mitä hän todellakin tekee.
Mitä Murakamiin liitetty fantasia oikein on? Voisiko tekstiä lukea myös mielen hajoamisen kuvauksena, päähenkilön minän etsiskelynä, eräänlaisena Sartren Inhon tapaisena ekstistentiaalisen ahdistuksen, inhon ja pahoinvoinnin kuvauksena? Ruumiin ja mielen myyminen ja näiden kahden rinnastaminen on toki varsin yleinen teema modernissa ja vaikkapa myös postmodernissa kirjallisuudessa. Murakamin tapa esittää asiansa ei kulje puhtaan fantasian vaan myös sisäisen monologin tasolla.
Kirjan päähenkilö ei ole minulle sankari vaan tyypillinen antisankari, jonka mieli, minä ja oma identiteetti huuhtoutuu nykyisen yhteiskunnan turhuuteen, kuolettavaan turtumiseen ja mielekkyyskatoon. Vertauskohdat löydän paremminmin vaikka Tarantinon elokuvista kuin klassisesta tai modernista kirjallisuudesta.
Kirja ei siis ole Murakamin parhaita, mutta kuitenkin siinä määrin kiehtova, että sen lukemisessa ei ole ongelmia. Murakami sekoittaa korkeaa ja matalaa taitavasti, eivätkä syytökset tekoälyllisyydestäkään tunnu siksi oikealta. Aikamme tuntuu olevan siinä määrin latteaa ja pinnallista, että sekin, mikä muutama kymmenen vuotta sitten tuntui kovin pinnalliselta, on tänäpäivänä syvällistä. Aika vie pois paljonkin pinnallista, mutta myös kätkee aarteita syvyyksiin. Mutta muutuko ihminen ja mihin suuntaan?
2 kommenttia:
Hyvä bloggaus sinulla, ja totta trivialisoin ja tylytän.
Minua haittaa teoksessa eniten nykyään (tämä on siinä suhteessa "vanha" kirja) yleistymään päin oleva kvasifilosofia ja teennäinen hienous.
(Teoksessa on minusta myös tarpeettomia viitteitä esim. toisen maailmansodan tapahtumiin Kiinan ja Japanin osalla. Minusta asian pintatasoinen käsittely oli tarpeetonta).
Kiitoksia kommentista. Kvasifilosofinen painotus tuntuu olevan uudemmassa Murakamissa (Värittömän miehen vaellusvuodet) vielä selkeämmin esillä - tässä olet varmaan oikeassa.
Kuitenkin Lammasseikkailu oli jotenkin kiehtova ja "värikäs" tämän uutuuden rinnalla.
Lähetä kommentti