Luonto iskee

Philip Roth on yksi arvostetuimmista elävistä yhdysvaltalaisista kirjailijoista, eikä syyttä. Kirjassaan Nemesis hän tarkastelee ihmisen toiminnasta ja valinnoista kumpuavaa kiertämätöntä syyllisyyttä. Onko valinnoillamme merkitystä muiden ihmisten ja oman elämämme kannalta vai onko kaikki lähes puhdasta sattumaa? Kysymys asettuu samalla tavoin kuin Woody Allenin elokuvissa ja erityisesti Match Pointissa - siitä putoaako pallo osuessaan tenniskentän verkkoon omalle vai vastustajan puolellelle riippuu pelin voitto. Mutta voittaako parempi vai onnekkaampi? Ja edelleen onko onni olla voittaja?

Rothin kirjan päähenkilön vastustaja on luonto polion rampauttavassa ja tappavassa esiintymässä. Herra Cantor, kirjan keskushenkilo, nuori mies, on nuorista miehistä yksi parhainpia, vastuuntuntoinen, urheilullinen, vakava ihminen. Tahtomattaan ja vastoin omia toiveitaan ja ehkä syvintä omaatuntoaankin hän tulee toimimaan "pahana nuolena" elämässä ja vammauttaa sekä aiheuttaa toisten ihmisten kuoleman. Tai näin hän ainakin kokee. Vai onko niin, että elämä käyttää häntä välineenä? Onko elämän, luonnon ja ihmisten päätösten takana jumala, julma kaikkivaltias joka on mieltynyt erityisesti tappamaan lapsia ja nuoria taudeilla ja sodan julmuksilla?

Rothin kirja on armoton - keskushenkilö ei pyrkimyksistään huolimatta saa oikeutta tai onnea. Ainoa lohtu, jonka kirjasta saa, on tieto siitä, että tähänastisen elämän kulku on ollut suopea (mikäli on voimia kokea asia niin). Rikkomuksia luontoa, sekä ulkoista että omaa sisäistä, vastaan on jo kertynyt riittävästi. Hybristä seuraa nemesis. Iskeeekö luonto jo huomenna vai vasta päivän, viikon tai muutaman vuoden päästä takaisin, sitä ei voi tietää eikä siihen oikeastaan voi edes valmistautua. Voi myös olla, että luonto moukaroi meitä päivittäin, mutta onnistumme elämänmenolla peittämään tuskan ja lievittämään sen tarinoilla, joissa asiat kerrotaan parhain päin.