Mulkerot

Ari Turusen Mulkerot - Patsaalle korotettujen suurmiesten elämänkertoja on kyllä silmiä avaava kirja. Se on musertavaa ja miksei masentavaakin luettavaa. Suurmiehet, ja huom. miehet, ovat tässä kirjassa poikkeuksetta murhaajia, teloittajia, julmureita, raakuuksiin syyllistyviä narsistisia, psykopaattisia ja/tai machiavellistisiä pimeän tien kulkijoita. Olipa kyse Aleksanteri Suuresta, Napoleonista, Lepold II:sta tai Che Guevarasta.

Turunen on pohjatyönsä kyllä tehnyt huolella, lukuja, päivämääriä, historian käännekohtia ja julmuuksien yksityiskohtia on dokumentoitu kiitettävästi. Ei hänen kuvauksiaan kuitenkaan elämäkerroiksi voi kutsua. Huolimatta siitä, että kohteet ovat mulkeroita, kuvaus on yksipuolisesti painottunut. Turunen oikoo historiaa ja henkilökuvausta. Myös mulkerot ovat ihmisiä ja juuri siksi myös mulkeroita. Parhaiten sen huomaa niistä tapahtumista ja henkilöistä, joista itsellä sattuu olemaan suhteellisen hyvää tietoa tai mahdollisuuksia asettaa heidän toimintansa laajempaan kokonaisuuteen. Tämä ei poista sitä Turusen korostamaa eettistä lähtökohtaa, että julmuuksien kohteeksi joutuneiden tuska ja kärsimys on ollut ja on tämän päivän mulkeroiden toimesta aitoa ja pysyvää, tuomittavaa ja paheksuttavaa. On hyvä muistuttaa humanismin perusperiaatteista, toimia tai yrittää toimia moraalisesti arvokkaasti ja pyrkiä edistämään hyvää elämää. Aika vähän tämänkaltaisia kirjoja on tullut luetuksi, eikä niitä ehkä kovin paljon jaksakaan lukea.

Syvemmälle ja perusteellisemmin, etenkin viime vuosisadan julmuuksiin ja niiden perustuksiin, voi tutustua Jonathan Gloverin erinomaisen kirjan Ihmisyys. 1900-luvun moraalihistorian kuvauksia ja analyysia tutkimalla. Turusen kirjan lähestymistapa on suurmies-historiankirjoitusta, asiat selittyvät yksilöiden toimista, rakenteelliset seikat jäävät unhoon. Vaikuttavaa, mutta johtaa kyllä helposti harhaan historian ja nykypäivän arvioimisessa.