Kiinnostavaa luettavaa, sivistävää ja monella tapaa ajatuksia herättävää. Yksi kiinnostavista väitteistä on, että periferiasta ja marginaalista maailma avautuu rikkaampana ja laveampana kuin keskuksista ja valtakulttuurista. Toki Saarikivi liudentaa väitettään "yleensä", ehkä antaakseen tilaa itselleen ja muille kulttuurieliittiin kuuluvalle, vapaasti leijuvalle sivistyneistön jäsenille. He (tai me?) kyllä kykenemme ylittämään kielellisten kompetenssiemme avustamana ahtaat rajat ja näkemään, ylittämään, alittamaan ne ja joskus myös poistamaan muurit, jos niitä yritetään rakentaa - ainakin ajatuksissamme. Vai kuinka?
Sujuvaa tekstiä. Vain paikoin häiritsee itsekorostukseen nouseva saarnaava tyyli kirjan loppupuolella. Mutta suomen kielestä kantamaansa huolta ei auta jättää yksin Saarikiven harteille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti