Odysseus Caprilla

Alberto Moravia Keskipäivän aave on erikoinen kirja. Helppolukuinen yhden kertojan, näytelmäkirjailija Riccardo Moltenin, ajassa lineaarisesti etenevä tarina siitä, miten hän menettää rakastamansa naisen, Emilian, rakkauden ja kunnioituksen. Tarinan  puiteet ovat Italiassa, Roomassa ja Caprilla. Tekeillä on elokuva Homeroksen Odysseuksesta. Kirjan päähenkiolön tarina kietotuu Odysseuksen tarinaan ja sen tulkintaan - onko kyse komeasta herooisesta kamppailusta uhkeissa maisemissa vai psykologinen draama freudilaisittain tulkittuna. Entäpä miten on Danten tulkinnan laita?

Näin Moravioa pääsee tutkailemaan Odysseuksen tarinaa, mutta kuitenkin lukijalle jää aika pinnallinen kuva siitä, miten eri tulkitsijat ovat tarinaan uppoutuneet. Mutta kysessähän onkin romaani, ei tietokirja. Kerronta on realistista, vaikka toisin paikoin kirjan kertoja huomaakin fantasioivansa omien mielihalujensa mukaisesti.

Moravian kirja ilmestyi 1954. Aikanaan se kuvasti hienosti tulkinnallista käännettä, joka muuttaa käsitystämme historiasta ja kerronnasta. Edes kulttuurin peruseepokset eivät välty näiltä uudelleentulkinnoilta, joista osa perustuu uuteen tutkimukseen, osa kaupallistettuun tulkintaan ja osa vaikeasti määriteltävään ajan henkeen. Samalla se myös osoittaa, ettei ole teosta, on vain teoksen tulkinta tai tulkintoja. Kun tuohon yhdistetään tarinallinen käsitys minä-identiteetin kehityksestä tai rakentumisesta, niin kirjan henkilöt, kirjoittaja ja lukija kiedotaan kiehtovaan tarinaan. Tässä Moravia onnistuu, vaikka kirjailijan ääni jo alkaakin vaimeta historiallisen ajan luolaston kaikuihin.