Romantiikka, Anarkia ja Asiallisuus

 Hermann Brochin nimen kuulin ensimmäisen kerran nuorena filosofian opiskelijana. Liekö saksalainen professori (Albrecht?) ollut puhumassa aiheesta Mann, Musil, Broch ja Sillanpää. Yhdistelmä hämmensi - Mann ja Sillanpää olivat jo tuttuja, mutta Musilista olin vain kuullut ja Broch oli tuolloin (ehkä 1974 tai 1977) minulle tuntematon. Sittemmin Musilia ja Brochia  käännettiin myös suomeksi Robert Musilin Mies vailla ominaisuuksia ilmestyi kahdessa osassa 1980 ja 1987 Kristiina Kivivuoren hienona käännöksenä. Brochin Unissakulkijat trilogia (ap. 1931-32) kääntyi suomeksi Oili Suomisen, myös taidolla, vuosina 1988,1990 ja 1994.

Musil vei mennessän jo tuolloin, mutta Broch tuntui tuolloin vieraalta, enkä edes saanut trilogiaa luetuksi kokonaan. Nyt oli aika ja aikaa yrittää uudestaan.

Trilogian I osa - Luutnantti Pasenow eli Romantiikka. 1888 kertoo nimensä mukaisesta luutnantista, Joachim von Pasenowista, hänen isästään maatilallinen von Pasenowista,  Jochimin ystävästä, siviili Bertrandista, Joachimin rakastajattaresta böömiläisestä puolimaailman naisesta Ruzenasta ja Joachimin tulevasta kihlatusta ja vaimostaan Elisabethista. Kirja kertoo tuon ajan maailmasta Joachimin pohdintojen kautta - siviilien ja sotilaiden eetoksen eroista, sovinnaistavoista, sydämen äänestä, kunniasta.  Romantiikan tavoin juonen käänteet perustuvat ihmisten nopeisiin ja usein jyrkkiin ja nykyisen maailmankäsityksen mukaisesti psykologisesti epäuskottaviin mielenkäänteisiin.

Joachim ei vapaudu perinnäisen yhteiskunnan normeista, hänestä ei tule oman elämsä subjekti tai sankari, vaan hän taipuu toteuttamaan rooliaan ensin sotilaana ja sitten tulevana maatilallisena ja hyvän suvun tyttären, Elisabethin, aviomiehenä.

II osan pääosan ottaa kirjanpitäjä Esch ( Kirjanpitäjä Esch eli Anarkia. 1903) ja III osassa liikemies Huguenau  astuu esiin (Liikemies Huguenau eli Asiallisuus.1918). II ja III osassa ovat läsnä myös Pasenow ja Esch. Brochin kerronnan tekee kiinnostavaksi, mutta samalla haastavaksi, se että hän ei selitä henkilöidensä toimia vaan kuvaa tapahtumia kertomalla tapahtumat kerrottavien tasolta. Saksan historian käännekohdat ovat vahvasti esillä ja kolmen päähenkilönsä kautta Broch kuvaa ajan henkeä. Kirjan edetessä tullaan suoraan filosofis-teoreettiseen pohdintaan arvoista ja niiden rappiosta. Kantin ja Hegelin filosofiaa lainataan surutta ja suoraan - harvoin kaunokirjallisessa esityksessä filosofia tunkee tekstiin näin suorasukaisesti. Varsinkin viimeisessä osassa teoreettiset esseet, runomuotoiset välisoitot ja juonellinen kerronta lomittuvat melko raskaasti toisiinsa. Ajan hajoamisen kuvauksena kerronnallisen tavan muutos on oivallinen, mutta lukijalle, ainakin minulle, se on vaativa. Mieli lepää ensimmäisen ja vielä II osan tarinoissa, mutta III osassa joutuu ponnistelemaan (usein tuloksetta) ja kysymään miten kyseiset tekstit liittyvät toisiinsa.

Hieno retki 1800-1900 -luvun vaihteen maailmaan, aikaan I maailmansodan pyörteisiin, aikaan ennen Hitleriä ja II maailmansotaa. Valitettavasti monet Brochin henkilöidensä kautta osoittamat
kysymykset tuntuvat hyvin ajankohtaisilta, aivan liian ajankohtaisilta.