Eteläafrikkalaisen J.M. Coetzeen (s.1940) kirjojen lukeminen on palkitsevaa. Tunnetuin hänen kirjoistaan lienee Life&Times of Michael K, 1983 (Michael K:n elämä, suom. Seppo Loponen, Otava, Helsinki 1984. ISBN 951-643-211-5). Minulle se oli myös vaikein. Aloitin sen lukemisen joskus, ehkä 80-luvulla, mutta en saanaut siihen otetta. Luulinkin pitkään, että Coetzee on tosikkomainen, puisevan pitkäveteinen kirjailija, jolla ei ole minulle annettavaa.
Vuonna 2003 ilmestyi Elizbeth Costello (suom. Seppo Loponen, Otava, Helsinki 2005, ISBN 951-1-19576-X). Tämä kirja avasi uuden näkymän ja luin melkein perä perään teoksen Disgrace, 1999 (Häpeäpaalu, suom. Seppo Loponen, Otava, Helsinki 2000, ISBN 951-1-19869-6) sekä omaelämäkerralliset Boyhood. Scenes from provincial Life I (Poikavuodet. Kohtauksia syrjäisestä elämästä. Suom. Seppo Loponen, Otava, Helsinki 1999, ISBN 951-1-19366-X) ja Youth. Scenes from provincial Life II. (Nuoruus, Kohtauksia syrjäisestä elämästä II, suom. Seppo Loponen, Otava, Helsinki 2003. ISBN 951-1-19706-1). Lisäksi luin teoksen Rautakausi (Age of Iron, 1990) sekä myös nyt tuon Michael K:n elämän.
Coetzee on armoton, selkeä, niukka, terävä, mutta samalla eläytyvä, oivaltava. Tyyli on oivallisen rauhallinen, toteava, kiinnostavia vertauskuvia käyttävä. Mieleen tulee Hemingway, mutta ilman Ernstin romanttista paatosta.
Coetzeesta saisi loistavia tutkielmia aikaan: politiikka (Etelä-Afrikka, Britannia ja muu maailma), kirjallisuus, taiteilija (kirjailija), kieli, naisen asema, eläinten oikeudet ja ihmisten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti