Ihmisiä elämän helteessä

 

Elizabeth Stroutin aiemmin lukemani kirjat, Kaikki on mahdollista ja Nimeni on Lucy Barton, ovat olleet oikein hyviä, mutta Pikkukaupungin tyttö on lukemistani ehdottomasti paras. Strout uskaltaa ja osaa kuvata henkilöidensä mielenliikkeitä, arjen käytöstä ja muiden katseilta piilossa olevia tekoja kaunistelemattoman suorasukaisesti. Henkilöiden tuntemuksiin on helppo eläytyä, vaikka kokemukset ovatkin tuskastuttavia. Pienistä paloista rakentuu arjen fresko, kuin Pieter Brueghel vanhemman maalaus, pieniä ihmisiä, rikkaassa elämän hyörinässä, omaa itseään ja omantunnon arvoaan etsimässä.

Elizabeth Stroutin Pikkukaupungin tyttö on loistava osoitus kirjallisesta taidosta ja monessa mielessä perinteisen tarinan voimasta. Kirja kertoo Isabellesta ja Amysta, äidistä ja tyttärestä, pikkukaupungista, sen ahtaista ympyröistä ja elämän pettymyksistä, kärsimyksestä, kasvusta ja sovituksesta. Armollisuudesta sitä kohtaan, että ihmiset pyrkivät, ainakin valtaosaltaan, elämään hyvää elämää, tekemään niinkuin kokevat oikeaksi, mutta samalla eivät näe omien tekojensa seurauksia ennen kuin vasta jälkikäteen, ajan takaa. Ja ihmiset ovat, usein nuorina, kovin hyväuskoisia, haavoittuvia ja joutuvat aikuisten peruuttamattomien väärien tekojen kohteeksi, vääryden kohteeksi, jota joutuvat ja kantavat läpi elämänsä.

Stroutin kirjassa ei kuitenkaan ole kyse vain näistä ihmisistä, vaan ihmisenä olemisen haasteesta yleensä. Tässä mielessä se on romaanin taidetta parhaimmillaan: yksinkertaisesti kirjoitettua, juonellista, jopa jännittävää, selkeää ja kirkasta. Strout kokoaa tarinaa palapelimäisesti: osaset asettuvat pala palalta paikoilleen ja kirjan päättyessä lukijalla on kuva muutamasta elämäntarinasta pikkukaupungissa ja maailmassa. Kerronta on tarkkaa, lukija voi nähdä Isabellen ja Amyn talon, työpaikan, kotikadun ja pikkukaupungin naapuruston, työtoverit ja Amyn koulukaverit sekä opettajat päivittäisessä aherruksessaan ja samalla kuulla heidän salaisuutensa, näkyvän pinnan alla koetut draamat ja tragediat, mutta myös ilon ailahdukset ja musertavien kokemusten lientymiset.