Patagonia, Patagonia

Kerroin ystävälleni lukevani Bruce Chatwinin kirjaa Patagonia, Patagonia ( ap.1977, suom. Leena Tamminen 1987) Kirjan minäkertoja tutkii Patagonian aluetta, sen historiaa ja asukkaita. Yllykkeenä on 1950 -luvulla, kylmän sodan aikana, brittikoulupoikien ajatus siitä, että tuo alue olisi maailman turvallisin paikka. Sinne voisi paeta atomisodan puhjettua. Ystäväni totesi, ettei nykyään ole maailman turvallisinta paikkaa, ei edes romanttisissa kuvitelmissa.

Ajatus on pelottava. Vai merkitseekö tämä vihdoin sitä, että yksikään meistä ei voi enää paeta, pakenemisen sijasta on siirryttävä taisteluun elämän puolesta ajasta ja paikasta riippumatta.

Chatwinin kirja on melko erikoinen yhdistelmä tutkimusraporttia, matkakirjaa ja seikkailua. Romanttisten kuvitelmien Patagonia osoittautuu hurjaksi paikaksi. Sinne on vuosien kuluessa paennut eri tavoin syrjäytyneitä ihmisiä, rikollisia, uskossaan vainottuja, taiteilijoitakin. Maan luonto on karu, kulkeminen on vaikeaa: Ensin sinne menee tie jota ei oikein voi tieksi sanoa, ja sitten sinne menee polku jota ei voi sanoa edes poluksi. Näin kertoja kulkee läpi omien muistojensa, maan todellisen ja kuvitellun historian, kuunnellen ihmisten tarinoita ja maastoa sekä esineistön todistusta kuunnellen.

Vapaus ei lisäänny, menimmepä mihin tahansa maailman kolkkaan. Tiet ja polut on kuljettu, paratiisi ja helvetti ovat tässä ja nyt.