Hannu Väisänen parantaa kerrontaansa edelleen Vanikan paloista jatkavassa kirjassaan Toiset kengät (Otava, Helsinki 2007).
Paljon on tuttua Anteron ja veljien kasvussa pojista nuoriksi miehiksi, vaikka itselleni vieraassa kaupungissa, Oulussa liikutaankin. Vaikuttavaa kuvausta, huumoria ja viiltävää perhe-elämää. Myös opettajien tärkeä rooli, niin hyvässä kuin pahassa, on läsnä.
Anteron eideettinen kyky tuodaan myös teoreettisesti taitavalla tavalla esiin psykolgian oppituntien kuvauksissa. En vain tiedä voitetaanko tuolla eidoksen näkemisellä paljonkaan suhtessa mielikuvituksen, luovuuden ja tarinankerronan taitojen lisänä. Ehkäpä tuo visuaalisointi on kuitenkin samaa mitä valokuvauksessa haetaan, kykyä nähdä ennalta asioiden mahdollinen tila ja kulku. Kun siihen liittyy tekninen taito kuvat asia, joko sanoin tai kuvin, ollaan taidon ja taiteen äärellä. Väisänen on sekä näkijä että kertoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti