Petetyksi tuleminen, pettäminen. Elämän eri vaiheissa jollain tavalla kaikille tuttuja tuntemuksia, vaikka ei omia vahvoja kokemuksia olisikaan. Raskaita ja kurjia kokemuksia. Louise Kennedy on kirjoittanut oivallisen rakkaustarinan, Rikkomuksia, ja sijoittanut rakastavaisten tarinan 1970-luvun Belfastiin. Poliittinen väkivalta, katolilaisten ja protestanttien vihanpito, ammatillinen ja muu syrjintä, epäluottamus poliisiin, oikeuslaitokseen ja brittien sotilaalliseen läsnäoloon. Kaiken tämän Kennedy tuo taitavasti kirjan päähenkilön, Cushlan, nuoren, kauniin ja älykkään opettajan ja Michaelin, asianajajan ja oikeuden sekä laillisuuden puolustajan tarinan kehykseksi.
Tässä rakkaustarinassa ei kuitenkaan hempeillä turhia, kielenkäyttö on elävää, ihmisistä osa on enemmän pahoja, osa enemmän hyviä, mutta puhtoisia ei lainkaan. Tuoppeja kallistellaan, viskiä juodaan ja sänkyyn mennään ei vain rakastelemaan, vaan myös panemaan. Karkeaa naturalismia tämä ei ole, ehkä rouhea realismi saattaisi kuvata Kennedyn tekstin tyyliä.
Avoimuuden ja salailun suhde, pettäminen, valheen ja rehellisyyden yhteenkietotuminen solmii ihmiset yhteen vihan ja rakkauden säikein. Solmu kiristyy äärimmilleen oloissa, joissa petos voi koitua kuolemaks. Kunnon naukku Jamesonia kyllä maistuisi lukijallekin kirjan päättyessä.
